NERGAL.
Ja vehke kypsyy askel askeleelta.
Elämää himo, näetkös, synnyttää.
Sen kautta aatos puettuu ruumiiseen
Ja henki lihan ottaa asuakseen.
Himoa paitsi kaikk' on kuollutta.
Kun herää himo, syttyy elämä.
Näetkö tuossa kuinka piiri pyörii
Ja nuoret palaa rakkaudesta.
Se luonnollista on, siis oikeata,
Kun oikeaa on kaikki luonnollinen.
OMRI.
Vaan himo hillitön ja villi ei.
NERGAL.
Käy hiusta halkomaan ja vedä raja
Niin tarkka, ettei lempeen koske himo.
OMRI.
Sit' enin kummeksin, ett' itse mestar',
Niin ennen luja, mallivakava,
Tuoll' esiripun takana myös eksyi,
Ja viinin luona — soisin pettyneeni —
Hyväili naista, tuota äärimmäistä.
NERGAL.
Nyt elää hän, on ihminen kuin muut,
Iloitsee, nauttii, nuortuu elämästä.
OMRI.
Tuo nuoruus, pelkään, hänet vanhetuttaa.
On melkein kammo häntä seurata.
Totuutta ennen totteli, nyt valtaa
Ja valtiasta. Jos en häntä seuraa,
Niin ketä? — lumoaa hän vieläkin.
NERGAL.
Niin suuri henki tuskin mahtuukaan
Sun sydämmesi ahtautehen.
Jos jolloin, niin nyt ansaitsee hän seuraa:
Käsitä, ett'ei valtaa palvellen
Totella voikaan tunnon joka okaa.
OMRI.
Me suurta käsitämme puolittain,
Mut suuren erheet tarkoin omistamme.
Niin pieni virhi, hento synnin ora
Tuon joukon johtaa syntiin surmaaviin.
Yks itikka voi siittää tuhat toukkaa.
NERGAL.
He tuolta saapuvat — nyt syrjempään.
BAALAK, pikari kädessä, ja BILEAM tulevat esiripun takaa.