ELISUR.
Mut pahinta viel' ette kuulleetkaan!
RUUBENILAINEN.
Elisur, kerro sinäkin!
ELISUR.
Siis kuulkaa!
Jos ihmisiä siell' ois ollutkin!
Mut velhojen kanss' saimme taistella:
Niill' oli paulat senkin seitsemät,
Niin taiten viritetyt, juonikkaat,
Ett' itse enkelin ois eksytelleet.
RUUBENILAINEN.
His, kuulkaa miehet!
ELISUR.
Ja velhoin päämies itse belzebubi —
Sen nimi — no, mut itse belzebubi
Hän oli, Eufratilta kotoisin.
ERÄS JOUKOSTA.
Hei, kuulkaa! Belzebubi!
ELISUR.
Niin julma, että ihmisluonnon muutti
Hän kuumaksi ja hourupäiseks' aivan —
Hän, näet, juotti jotain kiimajuomaa —
Niin langetti hän Simrin, veljemme!
ERÄS JOUKOSTA.
Hän miss' on? Simri!
ELISUR.
Kerron, kuunnelkaa!
SIMEONILAINEN.
Nuo roistot möivät Simrin, huomatkaa!
Heit' elkää uskoko!