— Mene vaan sisään eläkä pelkää, minä kuuntelen oven takana! Jos tulee hätä, niin astun sisään, rohkaisi minua Jukka.
— Miks'et sinä eilen illalla kotiin tullut? kysyi isäntä kiukkuisesti, että silmät säkenöivät.
— En voinut jättää sitä Helua, vastasin minä.
— Vai niin! Oliko hän sinun vertaisesi?
— Eipä hän ole papin tytär, vaan palvelija niinkuin minäkin, väittelin minä. — Ja koska hän minuun suostui, niin tottapahan hänelle kelpaan.
Siitä kiihtyi isännän kiivaus. Hän tempasi piiskan naulalta ja loiskautteli sitä lattiaan.
— Tästä sinulle annan, jollet lupaa luopua tytöstä!
— Enkä eroa hänestä eikä hänkään minusta, vaan liitymme yhteen!
— Kyllä minä selkänahan kautta eron teen! uhkasi isäntä.
— Sen kyllä minäkin teen siellä kotona! lisäsi tytön eno.