Hän juoksi minulle päälliköltä rahaa ja toikin kahta tuumaa pitkiä lappuja; niissä oli missä n:ro 5, missä 24.
— Mitä rahoja nämä ovat? kysyin minä.
— Ne ovat linnan rahoja, selitti vartia.
Hän toimitti sitten teetä, mutta minä pyysin kahta kananmunaa, itselleni ja vaimolleni.
— Et saa! vastasi vartia.
— Anna sitte nuttu ylleni!
— Kuulithan taannoin, ettet sitäkään saa.
Keskikerroksessa oli toinen vanginvartia, lapsuuteni kumppali. Hän kun oli kuunnellut meitä, niin huusi sieltä ylhäältä:
— Paavo, pidä puoliasi ja riitele jalosti!
Minä ärjäsin: