On lapset oras meidän syksyssämme,
Siit' uusi vilja haudallemme nousee,
Jos vuoden laatu, ajan vaiheet sallii
Ja jos sit' emme jalkoihimme tallo,
Vaan suosimme ja suojelemme sitä,
Ei villiten, vaan viljellen sen tainta,
Niin aikanaan se uuden sadon antaa.
* * * * *
Näen lapsen nukkuvan — siinä maa täynnä mahdollisuuksia odottaa liikuttajaa, herättäjää, siementäjää, tuotteliaaksi tullaksensa; villikasvia ja rikkaruohoja tai viljaa ja hyviä hedelmiä kantaaksensa.
22/3 1899.
* * * * *
Jos tahdomme olla lasten kasvattajia, niin antakaamme lastenkin meitä kasvattaa.
* * * * *
Me tarvitsemme itsenäisiä luonteita, jotka jaksavat kannattaa vapautta — köynnöskasveille ei vapaus sovi.
9/5 1899.
* * * * *