Rouva (yksinään).
Jo kiusaa, harmia näin varhain aamusella! Sanoa tätä hupaiseksi voi! Mua Rietrikkini tahtoo koetella! Vaan sitä en nyt huoli ajatella — On hyvä luonto mull', on kirkas päivän koi! (silmää piippuja) Tuo piippu! oi, min sain ma kuulla täällä! Se luultavasti pyhitetty on — Se saastuisi, jos sitä sormen-päällä Ma koskisin. Oi Herra hallitkoon!! Vai niin! — päin vastoin minä luulen, Ett' ois se sille suuri kunnia Ja Garibaldi kiittäisi, jos huulen Hän väliin saisi naisen savuttaa — Ei usein taivahalla tähtee kaksi, Kuin nyt, saa toistansa kohdata, Ei tuo ne naisille kartettavaksi, Mi heitä miellyttääpi kiusalla. Vaan minun Jumala loi varovaksi — En mieti mitään, tahdon ommella.
(Ottaa ompelunsa, istuu tuolille akkunan viereen ja rupee ompelemaan — Vähäinen äänettömyys — laulaa sitten) —
Järkeä ei hourehella Mua ei ne kiusoa. Ilomielell' lainehella Merell' elon purjehdella, Se mun onnelliseks' saa. Tok' asuu oma onni tupakassa, Kosk' aina muistaa miehet piippuaan, Ja Rietrik sanoo väliin tavallaan: Jos savuja ei saisi ollenkaan, En tietäis olevani maailmassa. Tuot' ymmärtänyt en, se vähät mulle, Ja vaikka savukin mun löyhkäs kasvoille, Ei muuttunut mun siitä pahaks mieli, Ma nöyryydellä kannan ristini, Kun savu seinät, vaatteet turmeli Ja kaiken karkealta tuntui kieli — Mike' miehill' yksin piippu suotu on? Jos mavulle on mitään tupakasta, Miks' kielletähän naiset polttamasta? Vaan tätä muu — en minä — aatelkoon.
(Ompelee ja laulaa).
Ma koitan, en, et enään saa Mua tyhjä turhuus kiusata.
(Lankansa loppuu, ottaa uutta, — silmää taasen piippuja).
Vaan toki, minun oikeen muistaessain, Meksikon nainen tahi Madridin Ei ainoasti seiso peilin eessä, Vaan lepää usein piippu suussakin. He ovat nuhteettomat tavoiltansa, Se tietty on ja heit' ei soimata, Vaikk' usein polttavat he miesten kanssa Niin sikarii kuin piipputupakkaa; — Vaikk' ei oo tapana tuo vielä meidän maassa, Niin ansaitsisi kielto Rietrikin Sen, että kerran koittaa tahtoisin. Ei, ei! ma siihen liika hurskas olen, Vaan nähdä suotakohon kumminkin Min' näköinen ma olen piippu suussa. — Näin tapana on polttaa Rietrikin. Hän on niin totinen kuin piippu tuossa — — Vaan harmia ma saan, jos koittaisin.
(Istuu alas ja ompelee).
En tänään pelotta voi nähdä piippujansa, En vapisutta niihin koskea. Oi miehet, miehet! aina kiellollansa Ne kaiken ilon meiltä karkoittaa.