Ei, hyi! Minun himoni haihtui pian, se ei ollut pitkällinen.
(Polttaa taasen).
Kokemus on lääkäreistä paras, sen olen havainnut.
(Polttaa, mutta rupee kovasti yskimään).
Ei, Mars ja Jupiter eivät saa minua kiusaukseen.
(Silmää piipuu pesään, nostaa kopan silmäinsä eteen).
Oh! minä olen polttanut jo koko joukon. Tuh'aksi on tupakka muuttunut, se on minun työni.
(Rumpu kuuluu kadulta akkunan alta. Rouva pelästyy, pudottaa piipun, jonka koppa menee palasiksi. Seisoo tuokion sitä epäilyksissä silmäillen. Puhuu:)
Te kovat tähdet! mitä tehdä voitte! Kun Garibaldini on tuossa palasin. Te kovan mulle rangaistuksen soitte; Ei auta katumus ja turh' on kyynelkin. Oi! onneni on mennyt, kappaleissa Se makaa tuossa, rikottuna nyt. Ei ole apua, ei edes mestareista. Oi onnetoin! kuin olen eksynyt! Te sisaret! Oi kovaan taistelkaatte, Kun himo teissä nousee tupakkaan. Ma olen peili, minuun peilaitkaatte; Ma suuren sankarin sain tuonelaan.
Vaan tainnut täst'en päästä tekemästä; Ei, — sill' on nainen kehno voimistaan. Min tähdet vaatii, sit' ei mikään estä; Mun taivas its' on saanut lankeemaan. Ei auta kyynele, ei yhtehen se juota, Ei saa se ehjäks' enää piippua.