ANNA. Liina!
VARRO. Tottelen paikalla käskyänne arvoisa rouva (menee. Kaarlo, pitkän silmäyksen heitettyään vaimollensa, seuraa vihaisena perässä.)
OORTTA. Nyt voit olla varma ettei hän kohta tule takaisin; tuo mölhö.
ANNA. Niin täti, nyt olet käyttäytynyt oikein järkevästi. Nyt menee huominen näytäntö myttyyn, sillä tämän jälkeen ei herra tohtori luonnollisesti tahdo näytellä osaansa.
RIIKKA. Herranen aika, sen olimme varsin unohtaneet.
ANNA. Nyt on parasta kirjoittaa peräytymiskirje kaikille vieraille, sillä äskeisen tapahtuman johdosta ei Kaarlo luultavasti tahdo ottaa vastaan vieraita huomenna.
OORTTA. Alituisesti sinä Riikka loukkaat ihmisiä solvauksillasi.
RIIKKA. Vai niin! Minäkö hänet ulos ovesta käskin?
OORTTA (ivalla). Et suinkaan, luonnollisesti tein sen minä. Minähän aina olen ilkeä ja epäkohtelias. Sinä sitä vastoin olet oikea laupeuden-enkeli, joka lentelee ympäri tilauskutsumisia kädessä ja lakritsirohtoja taskussa, ja olet itse hurskaus.
RIIKKA. Vai sinä mokomakin tahdot taas ruveta…