VARRO. Anteeksi, anteeksi! Onko rouva kotona.
RIIKKA (itsekseen). Nythän nään että se on totta. (Menee.)
KATRI. Tehkää hyvin ja astukaa sisään, hän tulee varmaan heti.
VARRO (tulee. Riikka menee ja vilkuu hyvin salaperäisesti. Katri irroittaa siteen poskiltaan, silittää hivuksiaan ja pyhkii suutaan). No Katri, mitenkä hampaan poltteen laita nyt on?
KATRI (hyvin kiemaillen). Kiitoksia kysymästä, kyllä minä nyt olen melkein terve. Olen lakannut jo käyttämästä kresoottia. (Pyhkii suutaan kiemaillen, suu ojennettuna tohtoriin.) Haluaako tohtori jotakin.
VARRO. Kyllä, kiitos. Tuo lasi vettä, juoksin niin nopiasti. (Katri menee hyvin nolona.) Tyttö näkyy alkavan hännitellä minua. Naiset ovat sentään hirveitä; jos heidän kanssaan vähänkään lasket leikkiä niin luulevat heti että olet korvia myöten rakastunut. Mikähän rouvan päähän pisti koska niin kiirellisesti kutsui vaikka äsken ajoi ulos?
KATRI (Tuo vettä). Tehkää hyvin.
VARRO. Kiitos. (Juopi.)
KATRI. (Tekoyskää.) Sanoitteko jotakin?
VARRO. En.