"Sitä en luule", vastasi toinen Kaksonen. "Piikki, tahtoisikohan, sinun äitisi —"
"Lopettakaa jo", ärjäisi Koukkunen ja kääntyi Jukka Napoleon Darlingiin. "Sinussa taitaa olla vähän enemmän sisua, häh? Eikö mielesi koskaan ole tehnyt ruveta merirosvoksi?"
Jukka epäröi. Koulupoikapäivinään hän oli kuvitellut merirosvojen elämää hyvinkin hauskaksi. "Rupeatteko sanomaan minua Punakäsi-Jaakoksi?" kysyi hän. Rosvokapteeni nauroi mielissään ja lupasi antaa hänelle sen nimen, jos hän liittyisi laivaväkeen.
Sitten tuli Mikael kapteenin luo ja löi häntä olalle. "Minkä nimen minä saan, jos liityn laivaväkeen?"
"Sinä saat olla Mustaparta-Mikko", sanoi kapteeni, ja Mikael oli toistaiseksi hyvin tyytyväinen.
Mutta sitten Jukka tuli ajatelleeksi erästä asiaa. "Olemmeko sitten vielä kuninkaan rehellisiä alamaisia?" kysyi hän.
"Teidän pitää vannoa: 'Alas kuningas'", mutisi Koukkunen hampaittensa välistä.
"Silloin minä kieltäydyn", huusi Jukka.
"Ja minä kieltäydyn", huusi Mikael.
"Eläköön Englanti", vikisi Pörrö.