"Jumalan kiitos", jupisi Aksel, vitkaan astellen edestakasin. "Nyt, jos koskaan, on tyyneys ja varmuus tarpeen, sillä mitä päältäkatsellen voi havaita, on meillä vaikein työ jälellä."
Keskustelun keskeytti tässä rummunpärinä, joka kutsui joka miehen paikalleen.
Etäältä näkyi epäselvä, tumma joukko lähenevän, mutta vielä ei kukaan voinut sanoa, oliko se ystävä vai vihollinen. Jokaisen sydän tykytti huolesta. Äkkiä kuului uhkaava jupina tuosta äänettömästä parvesta, sillä se oli tuntenut ruotsalaiset liput. Jokainen katseli kysyvin silmäyksin naapuriansa, ikäänkuin kysyen häneltä, eikö kaikki ollut vain harhanäkyä. Tämän levottomuuden hetkessä tuntui lohdulliselta lähestyä toistaan.
"Armeija on lyöty, kuningas on hyljännyt meidät", jupisivat talonpojat, luoden uhkaavia silmäyksiä peräytyvään siipeen, "ken on meitä nyt johtava?"
"Kuningas ei ole meitä hyljännyt", huusi muuan ajutantti, joka juuri nelisti esiin; "hänen siipensä on voittanut ja seisoo tanskalaisten takana, mutta vasemman siiven täytyi väistyä ylivoiman edestä. Ottakaamme me nyt juuttilainen vastaan, että toverimme ehtivät hiukan malttaa mieltänsä."
"Onko niin kuin sanotte, herra, niin tahdomme seisoa viimeiseen mieheen", vastasi ijäkäs, harmaapäinen talonpoika, puristaen keihästään, "turhaan en ole tehnyt sotapalvelusta kuningas-vainajan aikana, ja tiedän kyllä, kuinka paljon juuttilainen sietää saada selkäänsä."
"Oikein, ukkoseni", huudahti muuan upseereista, lyöden vanhusta olalle; "sinä, joka ennenkin olet ollut verisissä otteluissa, voit innostuttaa tovereitasi ja…"
"Me voimme tapella yhtähyvin sitä ilman", keskeytti toinen talonpoika kiivaasti. "Jos siksi tulee, että juuttilaista huimitaan hänen vehkeistään, tahdomme kaikki olla mukana."
"Niin, sen tahdomme", huusi satakunta ääntä. "Viekää meitä heti taisteluun!"
"Täällä tulee oikeen olemaan helteessä, ole siitä varma", sanoi Aksel, Bernhardin seurassa tunkeutuessaan talonpoikaisparven läpi, yhtyäkseen Czarnyyn ja Ramoskiin, jotka vähää ennen olivat poistuneet. "Jos on totta, kuten sanotaan, että kuningas siivellään on voittanut, ei ole mitään hätää, mutta vastaisessa tapauksessa meidän kyllä on vaikea tästä suoriutua."