"Lopeta taistelu, Walchovitz", sanoi Czarny, mennen lähemmäksi; "sinä joudut kuitenkin tappiolle, sillä meitä on kolme sinua vastaan."
"En milloinkaan", jupisi jesuiitta käheällä äänellä. "Luuletko että minä antaudun? En! mieluummin heittäydyn tuonne syvyyteen!"
"Kuole siis!" huusi Bernhard ja tähtäsi nopean iskun vastustajansa sydäntä kohti. Isku sattui ja tukahutetulla äännähdyksellä kaatui tuo onneton takaperin. Kerran vielä karkasi hän pystyyn, mutta ei ottanut monta askelta, ennenkuin hän kauheasti kiroillen horjahti veneen laidan yli järveen. Hetkisen vaan liikkui sileä vedenpinta, sitten oli kaikki hiljaista; Walchovitz ei enään ollut elävitten joukossa.
"Huu, mikä hirveä yö!" huokasi Eleonora, peittäen kasvonsa käsillään.
"Tällaista yötä emme enään tule näkemäänkään", vastasi Czarny luottavasti. "Tästä lähin on kaikki oleva hyvin, sillä Tapani Czarneckin lausuman kirouksen voima on nyt kadonnut. Ken olisi kaksikymmentä vuotta takaperin osannut aavistaa, että Sanin rannalla aloitettu taistelu päättyisi Finja-järvellä? Mutta minä huomaan, että meikäläiset ovat voittaneet", jatkoi hän teeskennellyllä hilpeydellä; "tulkaa, yhtykäämme nyt katteinin seurueesen ja palatkaamme Torppaan, jossa ei enään milloinkaan verisiä taisteluja tulla pitämään."
"Berta on siis siellä?" kysyi kreivitär hiljaa.
"Niin on", vastasi Aksel, hienon punan noustessa hänen poskilleen; "Landskronan taistelun jälkeen vein minä hänet sinne, ja jo tänä iltana, kreivitär, tunnustan teille jotakin."
"Odota siksi, kun tulemme kotia", vastasi Eleonora hymyillen ja taputti nuorukaista olalle. "Minä aavistan, mitä se on, mutta ensin tahdon kuulla Bertan mielipiteen asiassa."
Aksel aikoi vastata, mutta samassa antoi Czarny lähtömerkin, ja puolen tuntia sen jälkeen nousivat he onnellisesti maalle. Kiireisesti tehtyyn hautaan pantiin sitten tuo uskollinen Ramoski, ja kun kuu jo alkoi vetäätyä länteen päin, asteli seurue metsään, jättäen sissileirin taakseen savuavana roviona.
Vieno aamutuuli liikutti Finja-järven pintaa, ja ne laineet, jotka olivat helmoihinsa ottaneet entisen sissipäällikön ruumiin, kätkivät yhtä uskollisesti tuon raivoisan jesuiitan ja kostonhimoisen ruhtinaan palvelijan.