"Ja kuitenkin sanot, ett'et ole häntä tavannut täällä: tuo kuuluu hiukan epäiltävältä."
"Erotessani ruhtinaasta olimme virran toisella puolella. Ruhtinas oli silloin menossa litvalaisten luo, vaan onko hän nyt muuttanut aikeensa, sitä en tiedä."
"Noh", jatkoi eversti ja asteli nopein askelin edestakaisin lattialla, "mitä siitä tuumaat, että molemmat kreivittäret ovat ruhtinaan hallussa?"
Czarny tuskin voi pidättää ilon-huudahtusta.
"Huomaan, että sinä tunnet tuon seikan", sanoi eversti, joka koko ajan oli tarkasti katsellut vankia, "sinä ehkä tiedät, minne ruhtinas on heidät piiloittanut?"
"Tiedän", vastasi Czarny, joka näki, että ainoastaan suora totuus saattoi hänet pelastaa.
Eversti kutsui luokseen sotamiehen, jolle sanoi: "Pidä tarkka huoli tästä vangista, muuten, minä takaan, pääsi ei juuri ole erittäin lujassa."
* * * * *
Ruhtinas oli pari kertaa käynyt Vilhon luona. Tuo mustasukkainen ja kostonhimoinen puolalainen piti Vilhon tuskat suurimpana ilonaan, eikä sallinut lääkärin eikä Eleonorankaan tulla hänen luokseen. Haava, aluksi vaan vähäpätöinen, tuli hoidon puutteesta hyvin vaaralliseksi, ja varmaan olikin ruhtinaan tarkoitus niin pidentää aikaa, ett'ei sittemmin enään mikään lääkäri voisi sitä auttaa. Kärsivällisesti piti nuorukainen hyvänään kaikki vihollisensa rääkkäykset, jopa, kun nämä tulivat käsillisiksi, hän vaan vastineeksi heitti viholliseensa silmäyksiä, joista esiintyi syvin ylenkatse.
Kosto on tunne, joka voi kuolettaa kaiken jalouden, jonka Luoja on istuttanut ihmis-sydämeen. Luonnostaan oli Göran Czarnecki jalo, ja voi, kuten kaikki vaihtelevat henkilöt, usein näyttäytyä oikein ylevänä; hänessä olivat kaikki avut yhdistettyinä. Eleonoran tunnustus, että hän oli luutnantti Stjernfeltin puoliso, oli kiukuttanut häntä, ja hän vannoi kostavansa hirveästi. Hänen ylpeyttään oli kovasti loukattu, ja hän tuli raivoihinsa, tietäessään halvan ruotsalaisen upserin voittaneen hänet. Eleonoran luopuminen uskostaan häntä myöskin harmitti, ja katoolilais-innossaan luuli hän palvelevansa sekä kirkkoa että Jumalaa, kun hän valmisti verivihollisensa perikadon. Ja hän oli päättänyt sen saada aikaan. Nyt tiesi hän ei milloinkaan voittavansa Eleonoran rakkautta, ja tämä vielä yllytti hänen vihaansa.