Valtiokansleri ei ollut huomaavinaan ruhtinaan sanoissa ilmestyvää uhkaa, vaan kysyi lyhyesti:
"Onko Eleonora täällä?"
"On", vastasi ruhtinas.
Valtiokansleri kääntyi nyt Sapicha Witebskin puoleen, sanoen:
"Teidän haltuunne jätän sisareni. Pitäkää tarkoin hänestä huolta, ja jos mikään onnettomuus tapahtuu hänelle, tulette te siitä edesvastaukseen."
Ruhtinas kiiruhti pois, ja jokaisesta tuntui kuin raskas taakka olisi nostettu hartioiltaan, kuin viimeinen vilauskin Göran Czarneckista oli kadonnut.
Keskeytetty keskustelu tuli taasen entiselleen, ja pian oli synkeä tapahtuma unhotettu. Käsi kädessä kävelivät nuo kolme sotapäällikköä alas etuvarustuksien luo. Nähdessään virran ja tykeillä varustetut vallit, kirkastui Lubomirskin synkeä muoto, ja korkealla äänellä huusi hän, niin että ympärillä seisovat sotamiehet sen kuulivat: "Tässä ruotsalaiset löytävät hautansa, ei mikään vihollinen voi päästä näiden vallien yli." Ja kokoontuneiden sotamiesten huulilta kaikuivat huudot: "Eläköön Puola, kuolema ruotsalaisille!"
XIII.
Lyhyt luku, jossa Czarny kertoo erään kertomuksen ja sitten tulee muille ajatuksille.
Kun Göran Czarnecki astui teltasta ulos, kavahti hän äkkiä, nähdessään olennon, joka kiirein askelin tuli häntä vastaan. Hän varjosi oikealla kädellä silmiään, tullakseen vakuutetuksi, ett'ei edessään oleva ollut mikään harhakuva.