"Minulla on omat ajatukseni siitä asiasta", lausui hän sitte. "Teidän menettelynne kuitenkin viittaa siihen, että minulla on oikein. Mutta nyt ei oikeastaan olekaan puhe tästä asiasta. Teidän vanginvartijananne pyydän vain huomauttaa, että te huomenna jätätte vankilan."
Kardinaalin rinnasta kohousi toivomuksen huokaus. Mutta tämä toivo häipyi pian, kun Kaarle XII jatkoi:
"Huomenna minä jätän Rajzacin linnan ja te seuraatte mukana ruotsalaisten leiriin".
Kardinaali kävi tuhkanharmaaksi.
"Se kait ei ole teidän majesteettinne vakava aikomus", sammalsi hän.
"Tällaisissa asioissa en minä koskaan tapaa laskea leikkiä", vastasi
Kaarle kuningas.
Kardinaali Primas vaipui ähkyen nojatuoliin ja kätki kasvot käsiinsä.
"Oi, se on kuitenkin totta, että minä olen hänen vankinsa".
"Ei, se ei voi olla teidän majesteettinne … mutta mihin hän joutui?"
Hän joutui raivoisan tuskan valtaan.
Kaarle XII oli poistunut yhtä nopeasti kuin hän oli tullutkin.