"Kun vain uskaltaisin".
"Kyllä uskallat, tyttöseni, sano pois vain!"
"No niin, minä en rakasta ruhtinas Sergo Panitzkyä enkä koskaan rupea hänen vaimokseen. Ennen kuolema", lopetti Eleonora koneellisesti leikkien pientä tikaria, jonka hän oli pistänyt uumansa ympärillä olevaan kultakukilla kirjaeltuun vyöhön.
Kardinaali hätkähti ja vastenmielinen tunne virtasi koko hänen ruumiinsa läpi.
"Mutta tiedäthän, että te olette kihlatut jo kehdossa", sanoi hän hieman ankarana.
"Sen kyllä tiedän", vastasi Eleonora, "mutta tiedän myös, ettei sellainen kihlaus ole sitova koko elinijäksi".
Kardinaali Primas huokasi. Muutaman minuutin asiaa ajateltuaan sanoi hän:
"Sitten sinä rakastat kait jotain toista?"
"Rakastan!"
"Ketä? Onko hän kyllin arvokas sinulle?"