Kenraali jatkoi sitte huomattuaan, etteivät muut kuin Fahlander ja
Duncker häntä kuulleet.
— Asemamme on liian avoin viholliselle. Suurella ylivoimallaan onnistuu Tutshkowin epäilemättä vallata meidät ennemmin tai myöhemmin… —
Samassa saapui ajutantti von Fieandt hengästyneenä paikalle.
— Hoh, tulette aivan kuin tulisesta pätsistä, — virkkoi Sandels reippaasti.
Kun loitompana olevat upseerit huomasivat von Fieandtin, jännittivät he kuulohermojaan voidakseen saada selvää, mitä tällä oli sanomista.
— Niin, — vastasi von Fieandt, — tietoni eivät ole juuri ilahduttaviakaan. —
— Antaa kuulua kuitenkin! — käski Sandels ja huomattuaan, että ajutantti heitti epäilevän katseen Fahlanderiin ja Dunckeriin hän lisäsi: — sanokaa pois sanottavanne suoraan. Ei se tee mitään, jos nämä herrat tässä sen kuulevat. —
Ja von Fieandt kertoi:
— Käskyn mukaan olin valvomassa töitä sillan luona. Äkkiä kiintyi huomioni erääseen outoon liikkeeseen toisella rannalla. Joukko veneitä oli siellä valmiina lähtöön nähtävästi kaikessa hiljaisuudessa ja… —
— Näittekö, mistä veneet tulivat? — keskeytti Fahlander kiivaan puoleisesti.