— Valter tervehtii teitä kumpaakin. —
Olga ei vastannut mitään. Hän istui yhä vain ikkunaan päin. Amalia sitä vastoin virkkoi:
— Lukekaa nyt, isä, mitä Valter serkku kirjoittaa, sitä olisi hauska kuulla, sillä… —
— … se uteliaisuus on niin suuri, — keskeytti majuri hymyillen. — Niin, niin, kyllä se ottaa omansa! Olkaa nyt tarkkaavaisia, niin saatte kuulla. —
Monien rykimisten ja röhkimisten perästä alotti majuri:
Iisalmella lokakuun alussa 1808.
Paras Setä!
Sydämmellinen kiitos siitä huolenpidosta, jota sain Niemessä. Sen ansioksi on luettava, että kohta sen jälkeen sain olla mukana Pulkkilan taistelussa. Joskin pakkanen paukkui, oli kuumaa kuitenkin, kuten sedällä on tapana sanoa, mutta kelpo sotamiestemme rohkeuden kautta, jota jokainen suomalainen osottaa ratkaisevalla hetkellä, lyötiin vihollisjoukko perinpohjin ja koko osasto otettiin vangiksi. Sitte suunnattiin kulku etelään päin ja kelpo kapteenimme Malm on nyt entistään oivallisemmin osottanut, mihin hän kykenee, kun näet Iisalmella kaapattiin venäläinen joukko, kokonaista 150 miestä, ilman että hän itse menetti ainoatakaan miestä. Ja nyt kirjotan tässä Kuopion valloittamisesta, Uskokaa pois, setä, että siinä sitä myllästettiin. Kun olimme tuon äsken mainitsemani onnistuneen kahakan jälkeen vielä Iisalmella, saapui tänne postimestari Sjöberg Kuopiosta. Hänen käytöksensä näytti kovin epäilyttävältä, jonka tähden hänet pidätettiin ja muutamia luotettavia talonpoikia lähetettiin ottamaan selkoa vihollisen hankkeista Kuopiossa.
On todellakin ilo nähdä, millä uhrautuvaisuudella maaseutuväestö ottaa osaa maan puolustukseen. Sillä kun saavuimme Pöljän kylään, joka on noin puolitoista peninkulmaa mainitusta kaupungista, oli siellä meitä vastassa lähemmä satakunta rahvaan miestä, jotka paloivat halusta saada auttaa meitä kaupungin valloittamisessa, mikäli siihen kykenivät. Useammilta tahoilta saimme auliisti tukea, muun muassa eräältä Hellgren-nimiseltä koulumestarilta, joka kaikilla mahdollisilla tavoilla osoitti lämmintä isänmaanrakkauttaan.
Ja vaikka kapteeni Malm vakoilijoiden kautta sai tietää, että kaupunki oli lujasti miehitetty, niin uskalsi hän kuitenkin rynnätä mukanamme, rohkea kun oli. Kolmessa osassa hyökkäsimme kaupunkiin. Minä olin siinä, jota kapteeni johti.