"Olen entistä enemmän harmissani siitä!" vastasi hän. "Miehemme oli käyttäytynyt anteeksiantamattoman typerästi — ja kuitenkin hän on aina ennen ollut niin varma ja luotettava. Hän palasi eilen iltapäivällä allapäin, pahoilla mielin, kertoi meille kaikki ja sai oikein aimo läksytyksen. Aluksi hän oli toiminut hyvin. Hän oli seurannut ajettavaansa Riversreade courtista Dorkingiin, sieltä Redhilliin ja sieltä Doveriin, muuttaen pari kertaa ulkoasuaan. Baseverie majoittui johonkin hotelliin — en muista nyt nimeä — lähelle satamaa; varmana siitä, ettei Baseverie aavistanut olevansa seurattu, myöskin meidän miehemme sijoittui sinne. Ei mitään tapahtunut. Hän näki Baseverien sinä iltana päivällisellä, sittemmin tupakkahuoneessa, jopa hän pelasi Baseverien kanssa biljardiakin ja näki hänen menevän huoneeseensa makuulle; heidän huoneensa olivat vieretysten. Hän luuli varmasti tapaavansa miehen aamiaisella, mutta mentyään alas huomasi linnun lentäneen tiehensä jo ennen kello kuutta, kuten yövahti ilmoitti — tietymätöntä minne. Eikä miehemme löytänyt hänestä jälkeäkään asemalla, ei satamassa, ei missään."
"Huolimatonta silmälläpitoa", moitti Hetherwick.
"Pahempaa kuin huolimatonta!" vahvisti Penteney. "Kuten mainitsin, hän sai kuuman ripityksen. Mutta nyt —"
Blenkinsopin pöydällä olevan puhelimen kello kilisi. Pyytäen anteeksi
Penteney riensi vastaamaan. Hetkistä myöhemmin pääsi häneltä
tukahdutettu hämmästyksen huudahdus ja sitten heti kiihkeä kysymys.
Hän kääntyi äkkiä Hetherwickin puoleen.
"Hyvä Jumala!" hän huudahti. "Mitä tämä kaikki merkitsee? Puhelimessa on lady Riversreade. Hän kertoo, että hänen sisarensa, joka saapui eilen, ja neiti Featherstone on ryöstetty! Ryöstetty — tänä aamuna!"
Hetherwick ponnahti seisomaan, huudahtaen kiivaasti puolittain hämmästyneenä, puolittain epäillen. Mutta hänen ajatuksensa olivat jo Rhonan luona; hän näki mielessään tytölle tilanteesta koituvat vaarat selvemmin kuin Penteney saattoi nähdä.
"Mahdotonta!" hän virkkoi. "Ryöstetty! Keskellä valoisaa päivää? Ja — sieltä?"
Mutta Penteney oli yhäti innokkaana puhelimessa, kysellen ja vastaillen hätäisesti.
"Kyllä, kyllä!" hän saneli. "Tietysti — poliisille — kyllä! Tulen sinne suoraa päätä — autossa — käskekää poliisien toimia reippaasti!"
Laskien puhelintorven kädestään hän pyörähti kiivaasti Hetherwickiin päin.