Garrowell katosi ovesta sisälle. Tähyilijät odottivat. Kului viisi, kymmenen, viisitoista, kaksikymmentä minuuttia; sitten tuli Garrowell ulos. Hän oli rauhallinen kuten ainakin asiansa toimittanut henkilö. Häntä ei seurannut kukaan; häntä ei näkynyt kukaan tarkkailevan — rakennuksesta. Mutta Hetherwick pani merkille, että vaikka hänellä ei mennessään ollut kädessään muuta kuin sateenvarjo, hänellä nyt oli pieni, neliskulmainen, nahkapäällyksinen lipas. Se kädessään hän tuli kadun poikki suoraan Hetherwickia ja Quigmania kohti.
"Meidän ei ole tarvis lähteä minnekään, sir", kuiskasi etsivä. "Älkää olko huomaavinannekaan — mutta pitäkää häntä silmällä!"
Läheltä katsottuna Garrowell näytti jonkun verran hajamieliseltä. Mutta kun hän katukäytävälle tullessaan sattui katsahtamaan ylöspäin, osui hänen katseensa Quigmaniin, joka nosti hattuaan.
"Hyvää huomenta, herra Garrowell", sanoi etsivä. "Kaunis aamu, sir."
"Huomenta, Quigman", vastasi Garrowell. "Perin kaunis ilma."
Hän nyökkäsi hymyillen ja jatkoi matkaansa, kääntyen Parker-kadulle. Quigman vilkaisi Hetherwickiin ja pudisti päätään. "Se ei ole hän!" hän supatti. "Matherfield ei tule perässä. Ja kuten sanoin, voimme saada odottaa — tuntikausia!"
Mutta kun oli kulunut vielä kymmenen minuuttia, ilmestyivät Matherfield ja loordi Morradale yhdessä kadun vastaisella puolella olevasta ovesta. Heitä saattoi kynnykselle hymyilevä ja puheleva virkailija. Erottuaan hänestä he tulivat suoraan kadun poikki. Ja Hetherwick oivalsi heti, että he molemmat olivat hämmästyneet — ehkäpä ymmällä. Matherfield huusi heille heti jouduttuaan kyllin lähelle.
"Tämäpä omituinen juttu! Näittekö äsken virallisen näköistä miestä, joka tuli tuolta ja jolla oli pieni nahkalipas kädessään?"
"Näimme herra Garrowellin, asianajajan, St. Martinin kujan varrelta", vastasi Quigman. "Hän kääntyi Parker-kadulle."
"Garrowell se oli", myönsi Matherfield. "Myöskin minä tunnen hänet. Niin" — hän kääntyi Hetherwickin puoleen — "juttu on kummallinen. Garrowell tunnettiin tuolla kadun toisella puolella — hän on käynyt madame Listorellen puolesta ennenkin siellä. Samoin hän tuli äskenkin, esitti tavanmukaisen, madamen kirjepaperille kirjoitetun valtakirjan, meni lokerolle, otti pikku lippaan ja poistui. Garrowell — perin kunnianarvoinen asianajaja!"