"Ilmeisesti!" jupisi Hetherwick ja istui sitten äänettömänä minuutin tai pari silmäillen kuvaa.
"Nähkääs", puhkesi hän äkkiä puhumaan, "toivoakseni sallitte minun osaltani koettaa edistää tämän jutun selvittämistä — luonnollisestikin haluatte, että se saadaan selväksi, ja aluksi pyydän teitä luovuttamaan tämän leikkeleen minulle. Älkääkä toistaiseksi hiiskuko kellekään — ei poliiseille eikä muillekaan utelijoille — että se on minulla. Tahtoisin puhella siitä Kenthwaiten kanssa. Ymmärrättekö? Koska olin saapuvilla, kun isoisänne kuoli, haluaisin ratkaista hänen kuolemansa salaperäiseltä tuntuvan arvoituksen, jos annatte tämän huostaani —"
"Hyvin mielelläni!" huudahti Rhona. "Mutta luuletteko, että siinä on ollut rikollista peliä, ettei hänen kuolemansa ollut luonnollinen, ettei sen syynä ollut vain sydänhalvaus vaan —"
Pienen kahvilahuoneen ovi avautui ja Matherfield pilkisti sisään. Huomattuaan siellä Hetherwickin hän viittasi tätä tulemaan eteissaliin ja sulki oven nuoren lakimiehen jälkeen. Hetherwick näki päältäpäin, että hänellä oli paljon uutisia, ja hänen mieleensä johtui heti tahrasorminen mies.
"No?" virkkoi hän kiihkeästi. "Oletteko saanut sen veitikan käsiinne?"
"Niin, hänetkö? Emme!" vastasi Matherfield. "Hänestä ei ole kuulunut eikä näkynyt merkkiäkään — tähän mennessä! Mutta tohtorit ovat suorittaneet ruumiinavauksen. Eikä heidän lausuntonsa jätä epäilyksen varaakaan. Myrkytetty!"
Matherfield hiljensi äänensä kuiskaukseksi lausuessaan viimeisen sanansa. Ja vaikka Hetherwick olikin valmistautunut kuulemaan tämän uutisen, säpsähti hän kuitenkin — tämän ilmoituksen jyrkkyys vaikutti samalla tavalla kuin olisi hänelle avattu näky hämyiseen, utuiseen kaukaisuuteen. Hän vilkaisi takanaan olevaan oveen.
"Luonnollisestikin on noille sisälläolijoille se ilmaistava", sanoi Matherfield, arvaten hänen ajatuksensa. "Se on varma asia. Lääkärimme epäili sitä alusta asti, ja hänen apunaan oli sisäministeriön erikoistuntija tarkastusta suoritettaessa — he väittävät, että vainaja on kuollut jostakin myrkystä — en ymmärrä niitä asioita — jota hänelle oli annettu kaksi tai kolme tuntia ennen kuolemaa, ja että kun se vaikutti, niin sen vaikutus oli salamannopea."
"Salamannopea", mutisi Hetherwick miettivästi. "Vaikutti salamannopeasti — osuvasti sanottu. Minä voin todistaa, että niin se teki!" Matherfield tarttui ovenripaan.
"No niin", hän virkkoi, "minun on kai parasta ilmoittaa se näille naisille. Sitäpaitsi haluaisin saada tietää eräitä seikkoja vainajan pojantyttäreltä. Olen tavannut hänet — ja hänen tätinsä — aikaisemmin — tänä aamuna. Sain selville, että Hannaford on huoltanut ja kasvattanut tätä tyttöä ja että tyttö on lopetettuaan koulunkäyntinsä ollut hänen luonaan Sellithwaitessa, joten hänen pitäisi tietää herra Hannafordista enemmän kuin kenenkään muun. Ja minun on hankittava tietoja niin paljon kuin suinkin. Tulkaa mukana sisälle!"