"Nyt se alkaa", jupisi Robmore. "Pysytelkää taustalla te kaksi! Mieheni pitävät silmällä häntä ja sitä henkilöä, jonka hän kohtaa täällä, sillä hän odottaa jotakuta."
Ensimmäisellä minuutilla ei tapahtunut mitään. Saapuneita matkustajia, miehiä ja naisia, siviiliväkeä ja sotilaita, merimiehiä, tungeksi sankkana jonona sillalta, hajautuen kukin haaralleen. Vähitellen kävi tungos harvemmaksi. Sitten Rhona taas puristi Hetherwickin käsivartta, ja viimemainittu näki hänen tuijottavan sulkupuomin taakse. "Kas tuolla!" huudahti Rhona. "Tuo mies, jolla on harmaa takki ja vaaleanruskea hattu! Se on sama mies, joka ohjasi autoa! Näetkö! Baseverie huomasi hänet!"
Hetherwick katsoi ja näki Baseverien kohottavan kättään, tervehtien nuorta, terveen näköistä miestä, joka lähestyi matkalippujen kokoojia ja jonka kädessä oli pieni, neliskulmainen käärö. Mutta hän näki muutakin. Tämän nuoren miehen kintereillä seurasi Matherfield toisella ja Quigman toisella puolella. He vetäytyivät likemmäksi miestä, kun tämä lähestyi porttia, ja sen toisella puolen siirtyivät etsivät lähemmäksi Baseverietä. "Siis nyt!" kuiskasi Robmore ja syöksyi nopeasti eteenpäin. Kaikki kävi niin vikkelästi, etteivät Hetherwick ja Rhona oikein tienneet, miten se tapahtui. Ennen kuin he oivalsivat, että roistot olivat joutuneet ansaan, ja ennen kuin töllistelevät sivulliset pääsivät selville, että jotakin oli tekeillä aivan heidän silmiensä edessä, olivat Baseverie ja hänen kumppaninsa lujissa käsiraudoissa ympärillään ryhmä äänettömiä miehiä, jotka hoputtivat heitä pois. Hetkisen kuluttua olivat vangitsijat ja vangit kadonneet aseman ulompiin rakennuksiin. Sitten molemmat tarkkailijat äkkiä huomasivat lähellään Matherfieldin, jolla oli neliskulmainen käärö kädessään ja kasvoillaan tuikea, mutta perin tyytyväinen hymy. Hän näytti kääröä heille.
"Se kävi näppärästi, herra Hetherwick, perin näppärästi todellakin!
Harvinaisen näppärästi, vai kuinka?"
Mutta Hetherwick arvasi, ettei hän puhunut kääröstä.
SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU
Vakuutus
Rhona majoittui siksi yöksi entiseen asuntoonsa, pieneen hotelliin Surrey-kadun varrella, ja seuraavana aamuna Hetherwick pistäytyi hänen luokseen kainalo täynnänsä sanomalehtiä. Tavattuaan tytön yksin hän laski ne hänen vierelleen pöydälle, nyökäyttäen merkitsevästi päätään osoittaessaan ensimmäisten sarekkeiden isokirjaimisia otsikkoja.
"Matherfieldin on eilenillalla täytynyt antaa sanomalehtimiehille runsaasti tietoja", hän huomautti jurosti hymyillen. "Kaikki on selostettu, hänen omat seikkailunsa Southamptonissa eilen, minun ja Robmoren Westminsterissä ja samoin kaikki muukin. Luultavasti sanomalehtimiehet nimittävät tällaista juttua kertomukseksi — ja oivallinen kertomus se onkin! Huippukohta on tietystikin Baseverien vaikuttava vangitseminen Waterloon asemalla. Pelkäänpä, että kovaksi onneksemme olemme jonkun aikaa tuomitut julkisen puheen alaisiksi!"
"Pitääkö meidän — pitääkö minun — saapua oikeuteen, kun tuo mies tuomitaan?" tiedusti Rhona.