"Hän kai pääsi naisen jäljille?" virkkoi Hetherwick.
Hollis naurahti pilkallisesti.
"Hannaford pääsi hänen jäljilleen — ja sai hänet kiinni", hän vastasi. "Mutta hän sai täydellä syyllä käyttää äsken mainitsemaanne sanontatapaa. Nainen meni hänen käsiensä välitse — aivan kuten erikoisen liukas ankerias olisi luiskahtanut — ja pujahti tiehensä."
VIIDES LUKU
Poliisilaitoksen luettelo
Hetherwickille alkoi nyt selvitä eräs seikka, joka oli kummastuttanut häntä aina siitä saakka, kun hän oli kuullut Hannafordin tovereineen keskustelevan junassa. Hän oli silloin pannut merkille, että mitä Hannaford kertoikin, hän esitti sitä kuten ihminen esittää itselleen epäedullista kertomusta; hänen käyttäytymisestään oli kuvastunut huvia, harmia ja hämminkiä. Nyt Hetherwick tiesi, mistä se johtui.
"Ahaa!" hän huudahti. "Nainen oli hänelle ylivoimainen. Entä sitten?"
"Kerrassaan liian ylivoimainen!" vakuutti Hollis nauraen. "Hän puijasi Hannafordin perinpohjin. Viimemainittu ponnisteli ankarasti löytääkseen hänet ja suoritti itse suuren osan suoranaisestakin etsintätyöstä. Ja vihdoin hän tavoitti naisen — eräässä hienossa hotellissa Lontoossa. Hänellä oli mukanaan mies Scotland Yardilta, Lontoon etsivältä osastolta, ja eräs meidän omaan poliisikuntaamme kuuluva etsivä, muuan Gandham-niminen mies, joka on vieläkin palveluksessa — esitän teidät hänelle huomenna. Saatuaan selville, että rouva Whittinghamilla oli huoneusto mainitussa hotellissa, suuressa West Endin kaupunginosan asuntopalatsissa, jätti Hannaford molemmat miehensä portaiden alapäähän tai ulkopuolelle ja meni yksin tapaamaan häntä. Hannafordin oman selostuksen mukaan nainen harmistui suuresti siitä, että häntä oli lainkaan epäilty, ja vieläkin enemmän, kiivastuen äärimmilleen hyveellisestä loukkautumisesta, kun poliisimestari selitti, että hänellä oli vangitsemismääräys ja että rouva Whittinghamin oli lähdettävä hänen mukaansa. Heidän välillään sukeutuneen lyhyen sanavaihdon aikana nainen väitti, että jos hänen manchesterilainen pankkiirinsa oli palauttanut hänen maksuosoituksensa suorittamattomana, niin syynä oli täytynyt olla yksinomaan sen, ettei pankkiiri ollut myynyt eräitä hänen lähettämiään arvokkaita vakuuksia, ja että jos Malladale olisi esittänyt maksuosoituksensa muutamia päiviä myöhemmin, niin se kyllä olisi lunastettu. No, se oli kaikki pötyä! — Hannaford oli tietystikin ollut keskusteluissa pankin kanssa. Siellä ei tiedetty naisesta mitään muuta kuin se, että hän oli avannut tilin pankissa asuessaan eräässä hotellissa Manchesterissa ja antanut maksuosoituksia melkein koko sijoittamansa summan edestä, jättäen vain muutamia puntia samana päivänä, jona hän sai kaulaketjun Malladalelta ja pakeni Sellithwaitesta, vieden sen mukanaan. Hannaford ei luonnollisestikaan maininnut hänelle mitään siitä — toisti vain vaatimuksensa, että rouvan oli lähdettävä hänen mukaansa. Rouva suostui äkkiä, pyytäen vain, ettei nostettaisi hälyä — hän poistuisi hotellista Hannafordin seurassa, ja tämä voisi seuralaisineen palata tarkastamaan hänen tavaroitaan, milloin haluaisi. Silloin Hannaford — joka meidän kesken sanoen, Hetherwick, ihaili kauniita naisia — teki erehdyksensä. Rouvan sänkykamariin vei ovi vastaanottohuoneesta, jossa he olivat keskustelleet keskenään. Hannaford oli kyllin typerä salliakseen naisen mennä sinne yksin suorittamaan lähtövalmistuksiaan. Rouva meni — ja sen jälkeen ei Hannaford nähnyt hänestä vilahdustakaan!"
"Livisti kuin salama?" huomautti Hetherwick.
"Hänen oli täytynyt poistua heti", vakuutti Hollis. "Makuuhuoneesta avautui ovi käytävään — hän oli varmaankin ottanut hattunsa ja vaippansa ja astellut suoraa päätä tiehensä, jättäen jälkeensä kaikki, mitä hänellä oli siellä. Joka tapauksessa, kun Hannaford kyllästyneenä odotukseen koputti ovelle ja aukaisi sen, oli hänen lintunsa lentänyt pois. Sitten luonnollisestikin nousi hälinä, ja tapahtui yllättävä paljastus. Mutta nainen oli päässyt pujahtamaan, otaksuttavasti jostakin sivuovesta tai muusta käytävästä, ja vaikka Hannaford oman selostuksensa mukaan nuuski Lontoon jokaisen sopen etsiessään häntä, ei häntä löydetty. Hän oli kadonnut!"