"Ihan peittelemättä", vakuutti Rhona. "Hänellä oli sievä, muodikas, lyhythihainen puku. Toisessa ranteessaan hänellä oli hyvin kaunis timanttinen rannerengas."
"Entä hän itse?" tiedusti Hetherwick. "Minkälainen nainen hän on?"
"Isoisäni sanomalehdestä leikkaama muotokuva on oikein hyvin onnistunut", selitti Rhona. "Oikein hyvin todellakin. Tunsin hänet heti. Hän on pitkä, komea, hyvin säilynyt nainen, kenties nelikymmenvuotias tahi nuorempi. Käyttäytyy keveästi ja tottuneesti; luulisin häntä todelliseksi suurmaailman naiseksi. On perin valmis keskustelemaan itsestään ja asioistaan — hän kertoi minulle koko perustamansa hoitolan historian ja vei minut sitä katsomaan — se on hieno, vanha talo, paljoa miellyttävämpi kuin itse kartano, vähän matkan päässä siitä vuoren rinteellä. Hän sanoi sen olevan hänen lempituumansa ja uhraavansa sille kaiken aikansa. Luulisin hänen vilpittömästi harrastavan sen menestystä — vilpittömästi!"
"Tekikö hän teihin hyvän vaikutuksen?" kysyi Hetherwick.
"Näkemästäni ja kuulemastani sain sen vaikutelman, että hän on hyvänluontoinen, otaksuttavasti lämminsydäminen nainen. Joka tapauksessa hän puhui hyvin tuntehikkaasti hoitolassaan olevista potilaista."
"Entä paikka — kirjurintoimi?"
"Saan sen, jos haluan — tietystikin sanoin hänelle haluavani sitä. Hän kuulusteli tarkoin, mihin kykenen — hän itse puhuu saksaa ja ranskaa kuin olisi syntynyt ja kasvanut niissä maissa — ja minä ilmoitin teidät ja Kenthwaiten suosittajikseni. Hän aikoo kirjoittaa teille kummallekin tänään. Teidän on siis päätettävä."
"Oikeastaan on päätöksen tekeminen kai teidän asianne!"
"Ei! Mielelläni, kiihkeästi haluan tehdä mitä hyvänsä, mikä vain on omiaan luomaan valoa isoisäni salaperäiseen murhaan. Mutta en usko, että tämä nainen on millään tavoin sekautunut siihen. Minun mielestäni — ja luullakseni minulla on jonkun verran naisellista vaistoa — hän on perin rehellinen ja suoramielinen."
"Mutta kuitenkin näyttää siltä, että hän on sama rouva Whittingham, joka petkutti sellithwaitelaista jalokivikauppiasta neljäntuhannen punnan arvosta!" huomautti Hetherwick nauraen. "Se ei ollut varsin rehellistä eikä suoramielistä!"