"Juuri niin, sir", vastasi ohjaaja. Hän vilkaisi pitkin katuja. "Auto poistui, sir. Ovenvartija kävi maksamassa."
"Näyttää siltä kuin hän aikoisi viipyä täällä jonkun aikaa", supatti Matherfield. "No niin, me myöskin laskeudumme kadulle ja tarkastamme ympäristöä." Hän maksoi ohjaajalle ja lähetti auton pois. Mennen sitten tien toiselle puolelle hän osoitti Hetherwickille vuokrakasarmi-ryhmää, johon lady Riversreade oli kadonnut. "Iso talo", hän jupisi. "Oikea kaniinitarha. Siinä ei kuitenkaan ole muuta sisäänkäytävää kuin tämä — takapuolella on vanha hautausmaa, sielläpäin ei ole ovea, sen tiedän varmasti! Niin ollen hän ei hevillä voi pujahtaa pois sitä kautta."
"Aiotteko siis odottaa?" kysyi Hetherwick.
"Minusta ei kannata ryhtyä leikkiin pysymättä mukana loppuun asti", vastasi Matherfield. "Niin, me kai odotamme. Mutta ei ole suinkaan tarpeellista värjötellä täällä kadulla. Tunnen tämän piirin — olin ennen tuolla kadunkulmauksen takana sijaitsevalla poliisiasemalla. Katsokaapa näitä tällä puolella olevia taloja, herra Hetherwick. Ne ovat kaikki matkustajakoteja, ja tunnen useimmat niiden omistajista. Vartokaa täällä yksi minuutti; hankin pian huoneen, josta voimme tarkkailla ja samalla olla itse näkymättömissä."
Hän jätti Hetherwickin seisomaan läheisen korkean seinän varjoon ja eteni itse vähän matkaa katua pitkin. Hetherwick kuuli hänen avaavan pieneen puutarhaan vievän portin ja koputtavan ovelle. Kului hetkinen. Aikansa ratoksi Hetherwick katseli vastassaan olevan vuokrakasarmin pitkiä, valaistuja ikkunarivejä, aprikoiden mielessään, minkähän ikkunan takana lady Riversreade oli ja mitä hän siellä lainkaan teki. Hänestä oli selvää, että kysymyksessä oli joku salaperäisen Baseverien ja Vivianin yökerhon yhteydessä oleva seikkailu — mutta millainen?
Matherfield palasi pian hilpeänä ja huolettomana.
"Lähdetään, herra Hetherwick!" hän supatti. "Täällä on mies — majatalon pitäjä — joka tuntee minut. Me saamme olla vahdissa hänen kadun puolella sijaitsevan seurusteluhuoneensa ikkunan ääressä. Se on paljoa hauskempaa kuin kadulla asteleminen. Siellä meillä on mukavaa."
"Teistä on siis silmälläpitäminen tärkeätä?" virkkoi Hetherwick heidän astellessaan eteenpäin.
"En mieli antaa näin pitkän ajan mennä hukkaan", vastasi Matherfield. "Aion seurata häntä, kunnes hän sijoittuu yöpymispaikkaansa. Tänne hän ei jää; piakkoin hän lähtee johonkin hotelliin."
Mutta Matherfieldin ennustus osoittautui vääräksi. Aika vieri hitaasti ummehtuneessa ja kehnossa pienessä huoneessa, johon hän ja Hetherwick olivat tulleet ja jonka ikkunasta Matherfield yhtä mittaa tarkkaili vastapäätä olevan vuokrakasarmin ulko-ovea. Keskiyö meni ohitse, mutta mitään ei tapahtunut. Puoli yhden aikaan Hetherwick arveli, ettei vahtimiseen kannattanut tuhlata kynttilää, ja ehdotti, että he poistuisivat.