Hän lopetti aamiaisensa ja sensijaan, että olisi tavallisuuden mukaan mennyt rikosasiain keskusoikeuteen, hän vetelehti asunnossaan, odottaen Matherfieldiä. Mutta Matherfieldiä ei kuulunut, ja keskipäivällä Hetherwickin päähän pälkähti uusi ajatus; hän jätti ilmoituksen Matherfieldille siltä varalta, että tämä tulisi häntä tapaamaan, ja lähti ulos. Mielijohteensa mukaisesti hän ajoi uudelleen Paddingtonin seuduille ja koputti sen talon ovelle, jossa hän ja Matherfield olivat olleet pitämässä silmällä vastapäistä vuokrakasarmia.
Majatalon pitäjä avasi itse oven. Kun hän näki Hetherwickin, levisi hänen kasvoilleen hymy. Hetherwick astui sisälle ja nyökäytti päätään sen huoneen ovea kohti, josta hän oli poistunut vain muutamia tunteja sitten.
"Haluaisin puhua pari sanaa kanssanne", hän sanoi. "Kahden kesken."
"Täällä ei ole ketään, sir", vastasi mies. "Käykää sisään!"
Hän sulki oven itsensä ja vieraansa jälkeen ja tarjosi viimemainitulle tuolin.
"Odotin teidän tulevan takaisin tämän päivän kuluessa", hän virkkoi, hymyillen ovelasti. "Joko teidän tai Matherfieldin tahi molempien."
"Ettekö ole nähnyt häntä sen jälkeen?" tiedusti Hetherwick.
"En; hän ei ole käynyt täällä", vastasi mies.
"No niin, haluaisin kysyä teiltä erästä seikkaa", jatkoi Hetherwick.
"Kenties paria kolmeakin. Aluksi: oletteko asunut täällä kauan?"
"Olen asunut täällä siitä asti, kun nämä vuokrakasarmit rakennettiin, ja siitä on jo monta vuotta; en osaa tarkalleen sanoa, kuinka paljon aikaa siitä on." Hän vilkaisi ikkunansa vastapäätä olevaan isoon rakennusryhmään. "Kaksikymmentäkaksi tahi -kolme vuotta joka tapauksessa."