"Mistä tiedämme, ketä se ei koske?" huudahti Matherfield. "Jotakuta se ilmeisesti koskee! Jotakuta sellaista, joka kykenee lupaamaan viisituhatta puntaa eikä sitä paitsi pelkää suunnattomia ilmoituskuluja. Katsokaahan tuota — ja tuota — ja tuota!" jatkoi hän, käännellen hätäisesti ostamiaan sanomalehtiä. "Se on kaikissa Lontoon lehdissä!"
"Luetaan se tarkkaavasti", virkkoi Hetherwick. Hän levitti yhden sanomalehdistä odotussalin pöydälle ja luki hymisten ilmoituksen sanasta sanaan Matherfieldin kurkistaessa hänen olkansa ylitse. "Perin salaperäistä!" tuumi hän lopuksi. "Mitähän se merkitsee?"
Mutta Matherfield luki parhaillaan ilmoitusta toistamiseen.
Koska Robert Hannaford, entinen poliisimestari Sellithwaitesta Yorkshirestä, kuoli äkkiä maanalaisen rautatien junassa lähellä Charing Crossin (Thamesin rantatien) asemaa noin kello 1.15 ap. viime maaliskuun 19 p:nä ja lääkärintarkastuksessa on ilmennyt, että hänet oli myrkytetty, ja koska on aihetta luulla, että hänelle oli myrkyn antanut joku tai jotkut henkilöt aikeessa murhata hänet, niin ilmoitetaan täten, että yllämainittu summa, viisituhatta puntaa, maksetaan sille, joka ensimmäiseksi ilmoittaa sellaisia tietoja, että sanotun myrkyn antamiseen sekaantunut henkilö tahi sekaantuneet henkilöt voidaan niiden nojalla pidättää ja todistaa syyllisiksi, sekä että mainitut tiedot on jätettävä allekirjoittaneelle, joka suorittaa luvatun palkkion edelläesitettyjen ehtojen mukaisesti.
Penteney, Blenkinsop & Penteney,
asianajotoimisto.
Huhtikuun 22 p:nä 1920.
Lincoln's Inn Fields 853,
Lontoo, W. C.
Matherfield osoitti allekirjoitusta.
"Penteney", hän huomautti. "Sehän on sen miehen nimi, jonka neiti
Hannaford kertoi antaneen Baseverielle lähtöpassin."
"Niin juuri — majuri Penteney", vahvisti Hetherwick. "Otaksuttavasti liikkeen nuorempi osakas. Tunnen heidät nimeltä, mutta en tiedä heistä paljoakaan muuta."
"Luulin häntä soturiksi", sanoi Matherfield. "Majuriksi kai neiti
Hannaford häntä nimitti."