— No nyt huurethan, jos koskaa! — Huraa, huraa, huraa!! — —
Kaikki hurraavat. Lippuja huiskutethan, me hypimmä pystyhyn ja kohotamma sotahuuron:
— Hei, hei, hei Suami, Suami Suami, — huraa!
Ja toiselta pualen statioonia vastaavat suamalaaset, joit'on ainaki parisataa samas aitios, huikialla huurolla.
Steenruusi juaksoo keviästi ja nätisti raralla. Jalka nousoo sorjasti ku balettiflikalta, ei näytä väsyneheltäkää. Ilta-aurinko heittää leppoosan hohtehen sen keltaasehen kiharahan tukkahan. Kasvot hymyylöövät. — Jo astuu maaliviivalle ja ajanottajat napsahuttavat kelloansa.
Koko kenttä raikuu suasionosootuksia ku pauhaava meri; kaikki huutavat ja tahtovat nährä voittajaa.
Helposti ja vaivattomasti lopetti Steenruusi pitkän juaksunsa ja meinaa lähtiä pois kentältä, mutta suamalaasjoukko toiselta pualelta huutaa ja vaatii sitä tulemhan sille pualelle. Steenruusi lähtöö yli nurmikentän keviästi juasten ja hymyyllen. Siäläkös ilo nousi, liput liahuu ja kenttä kaikuu.
Nyt huurethan joka pualelta ja voittajan täytyy juosta viälä kiarroksen kentällä.
Torvet rupiaavat soimhan, Suamen lippu verethän voiton salkoho ja ihmiset nousevat seisomhan ja paljastavat päänsä.
S'oli juhlallinen hetki. Kisojen suurin ja viimmeenen voitto oli Suamen!