Niin meirän poijat pää vääräs kirrastivat takaasitulles, vaikka Pihkala koitti olla häräs ja sanua jotta:
— Älkää herrantähre puhuko tuallaasia ja sanoko jotta sivulliset kuuloo. Me saamma olla kovasti tytyvääsiä ku nuanki hyvi meni! Se meni oikiastansa paljo paremminki ku m'olin uskaltanu toivuakkaa. Kattokaas sitä voi sattua vahinkoja ja kaikellaasia onnettomuuksia, eikä sitä yhtää tiärä kuinka sitä — —
— No tiätää sen, älä yhtää koitakkaa — — Nirrin me otamma pois amerikkalaasilta Pariisis, se on vissiä se — —
— No, jos otattaki, mutta pitäkää eres mölyt mahasnanna ja suu knapis, jottei ne saa tiätää, mitä me meinaamma. Emma suinkaa me oo ruattalaasia, jokka aina etukäthen lyäävät kaikki mailman kansat lauralta ja sitte saavat kiittää laupiasta taivasta jos niille sattuu tipahtamhan johnaki lajis jokin palkinto. Kyllä ne silloo hoilaa jotta:
»Een lyysande seeger för svenska färger idaag! — Voor venska Petteson tuu priljant under stormande piifall treetje priise i hopp opp!»
(Loistava voitto Ruattin färiille tänä päivänä! Meirän ruattalaane Pettesoni otti timantinkirkkahasti myrskyävin suasionosootuksin kolmannen palkinnon pystyhyn hyppäämises.)
Niin kirjootethan Ruattin sanomalehris suurilla tuuman korkuusilla puustavilla, mutta kuka ensimmääsen palkinnon vei, — siit'ei puhuta mitää. Ja jos sanothanki, nii johnaki lopus ja nii piänellä präntillä, jottei tahro saaraa selvää suurennusklasillakaa jotta:
— 1 p. Mäkkäkkyle, Finlant.
Pihkala päätti pontevan puheensa Antverppenistä palaaville urheelijoollemma näillä' sanoolla:
— Koska näin on asianlaita ruattalaasten kans ja ottamalla huamiohon, jotta ryssät on vain selkhän antamista varte, niin emmeköhän voi yhtyä runoolijan sanoohi jotta: Ruattalaasia emmä ole, ryssiksi emmä koskaa tule, siis olkaamme suamalaasia — olympialaasiski!