— Mistä nuata oikee tuloo?
Eikä käsittäny jotta n'oli juassehet sen ympärikautta kiinni. Se katteli ethen ja taa ja sivulle ja joka pualella vai juasta pylkkii miähiä! Ku ei se enää voinu pitää selvillä, kuinka mones miäs se siinä karusellis oli, niin huitaasi kärellä ja lähti pois koko sakista.
Viire ja Ritola juaksivat melkee viäretyste. Ritola rinnanmitan jäliis, Viiren juastes rajaviivaa. Se oli kaunis pari kattella, tasaasesti ja keviästi nousi kummankin jalka ja taival katkes nopiaa. Siihe tuli niiren ja sen irlantilaasen välihin n. 50 m. kaula, nii että parivaljakko porhalti yksinänsä ja erillä muista. Ritola on vähä pirempi ku Viire, jonka juaksu on kankiampaa ku Ritolan. Viiren naamasta saattoo jo lukia, jotta se lopun arvas. Se paineli vai tasaasta tahtia vakavan näköösenä, ku Ritola sen sijahan heitteli jalkojansa iloosesti ja katteli taaksensakki jotta:
— Mihnäs ne muut meirän poijat tuloovat?
Neljä kilometriä johti Viire, mutta silloo Ritola näytti tykkäävän jotta taitaa olla jo mun vooroni mennä johtohon. Ja meni kans. Viire seuras sitte perävaununa uskollisesti. Nii kuluu kiarros toisensa perhän. Ruattalaasten toivo jo nousi. Rupesivat huutamhan jo Viirelle jotta:
— Petra liite ja paina sivuu!
Mutta Viire tiäsi jotta helppoot s'oon siältä penkiltä isthaltansa komentaa ku itte olla remmis. Siin'oli täysi tyä pysyä eres sen fintupin kantapäillä.
Kuurennella kilometrillä pisti Ritola piäneksi hyssyksi ja koitteli tulooko Viire följys.
Koitti se vastata, mutta kymmenkunta metriä jäi kumminki välihin, ja sitä s'ei saanu lyhenemhän.
Nyt rupesivat jo toisekki meirän poijat pykäämhän vauhtia ja hinkkaamhan ittiänsä etupäähän. Berg oli jo kolmantena, ja Viire jäi viälä Ritolasta lähes pualen kiarrosta. 50 meeterin pääs Bergistä kampaali Sipilä kahren enklantilaasen kans kauan aikaa, mutta sitte se riuhtaasi ittensä irti niistä ja lähti Bergin perhän. Rastaskin ponkii ethenpäi, yritti Sipilää kiinni, mutta se ponkii alta pois sen ku kerkes.