Toises eräs ei Liddelin tarvinnu pitää erityystä kiirusta, sillä toisena ja kolmantena Imbach ja Taylor tiäsivät pääsevänsä loppuotteluhun kun eivät vai päästä ketää erellensä.
Nyt oli loppukiristyksehe jääny kuus kovaa hakamiästä: Liddel, Fitch, Butler, Johnston, Taylor ja Imbach. Siinä oli jo kaks äsken leivottua mailmanmestaria: Imbach ja Fitch, mutta joukosta löytyy viälä kolmas äijä, joka löi nämä molemmat ja jenkkas viälä kolmannen kerran mailmanennätystä tällä matkalla.
Se oli Liddel. Kun finaali tuli, oli kentällä sellaane jännitys jotta korvia poltti. Vetoja lyäthin ja kolme kansaa puri hammasta ja ähisi. Amerikkalaaset sanoovat jotta Fitch, mutta toiset seliittivät, jotta Taylor on oikiastansa viäläki paree Fitchiä. Sveitsilääset suhajivat, jotta Imbach kyllä tiätä näyttää. Mutta enklantilaaset honajivat Liddelistä, jotta oorait.
Ja merkillistä oli, jotta Pihkala oli tukasta kiinni Tukholman Idrottsbladetin Tegnerin kans ja väitti jotta Liddel voittaa. Sitä pani vastahan änkyttävä Tegner, joka oli Fitchin pualella. Lopuksi löivät frangin vetua ja ku laukaus kajahti ja miähet pyrähtivät lentohon, nii silloonkos Pihkala ja Tegner huutamhan kumpiki miähellensä. Puali matkaa oli tulo tasarintaasta, vaikka Liddel vähä myähästyy lährös. Mutta sitte alkoovat Fitch ja Taylor kiriä pualivälistä ja pääsivät erohon toisista, ollen n. 30 metriä maalista 5—6 metriä erellä muita.
Huuto oli kauhia, ihmiset hyppiivät paikoollansa, huitoovat käsin ja tamppasivat jaloolla. Mikä hakkas nyrkkiä penkkihi, mik'oli lentää toisten niskaha. Mutta yks oli yhteestä: kaikill' oli suu auki ja kurkut huuti ku laivan hätätorvet.
Liddel oli etumiähistä jäliis, mutta sitte se teki aiva imehiä. Riuhtaasi itsensä ku pyssystä irti, painoo ku kameeli pitkin askelin kaula pitkällä kiinni amerikkalaaset ja riuhtoo rinnalle, vaikka jänkit puristivat viimmeeset ittestänsä.
Ihmisiä pyärryttää, niskat jäykistyy ja Pihkala ulvoo ku mettänpeto, potkii mua kintuulle ja minä voorostani takana olevaa espanjalaasta lehtimiästä, joka manaa »karampaa» jotta vahtu suusta truiskii.
Liddeli kiristää aina vai hurjemmin, pääsöö irti toisista ja syäksyy maalihi ylivoimaasena voittajana, nuan 4—5 metriä ennen muita. Vähää ennen maalia kaatuu Taylori, mutta kerkes pystyhy ja viälä ennen viimmeestä miästä maalihi.
Liddelin aika oli uusi mailmanennätys, 47,6. Liddel oli säästäny ittiänsä kaikis alkukarsinnoos ja antanu kylmästi toisten rikkua mailmanennätyksiä. Mutta sill'oli ollut onni sijootuksiski mukana, ku oli joutunu erihi, john'ei ollu pahempia kirijöötä. Imbach näytti olevan kuitti eikä loppuottelus enää jaksanu kiriä. Näytti aiva kangistuvan. Liddelin loppuveto oli jotaki kamalaa. Viimmeesellä 100 metrillä se kiristi toisten spurtista ainaki 10 metriä. Oli 5 m. jäliis ja painoo 5 m. ohi.
Ei ollu siinä jänkiillä mitää mutisemista, nii selvä oli Liddelin voitto, mutta kyllä kans enkelsmanniilla oli suu ympäri päätä. Ne huutivat ja huitoovat Iipuullansa ku Afrikan pakanat.