— Se on joku austraalialaane Winter. —
— No nyt menöö Tuulos hyppäämähän! Nyt saatta nährä! — kohisemma me lehterillä.
Toisekki hyppääjät näyttävät tarkasti seuraavan Tuuloksen valmistelua, sillä ne tiätävät, jotta siinä se on peljättävin kilpaalija, joka ennenkin on truiskinu 15 metrin yli.
— Nyt, nyt! — sihisemmä me ja kattomma kaula pitkällä Tuuloksen vauhtia.
Olimma nii mukana joka miäs, jotta koko suamalaane lehtimiässakki ähkääsi lujaa ja poukahti pystyhy samas ku Tuuloski lenti ilmaha.
— Hy — hy — hy! — — kolme hyppyä — räknäämmä me ja viimeesellä hypyllä nousemma oikee ilmaha, ja mätkährämmä taas istumha penkille samalla ku Tuuloski tuli maaha.
— Esti on!
— Tua on ainaki 15,50! — Kyll' oli komja hyppy!
— Häh?! Mitä nua miähet hosuu?
— Ylikö?