— Mitäh? Taasko yli? —
— Rikki on! Se oli yli 15 meetriä — —
Se ensimmääne koehyppy pelasti Tuuloksen kumminki häntäpään miähenä
loppukilpaaluhu, johka pääsi 6 parasta. Ne olivat Bruneto 15,42,5,
Winter 15,18, Rainio 14,94, Jansson 14,93, Tuulos 14,84 ja jaapanil.
Odo 14,35.
Viälä oli toivua jälellä.
— Kyllä Tuulos-Ville nyt varmasti parantaa, ku saa vielä kolme kertaa koittaa! —
Loppukilpaalu suaritettihin heti sen päälle. Ensiksi hyppäs jäppi. Se ei petrannu. — Sitte Tuulos —
Me koitamma olla levollisia, eikä paljo kattellakkaa sinnepäi. Pihkala kääntyylöö joka taholle ja sihisöö ku kärmes krassis. Ei puhuta mitää, paperit vai krahajaa ja toisella silmällä vilkuthan Tuulosta, joka mittaaloo askelilla vauhtimatkaa.
Mutta ku Tuulos lähti juaksemhan ja ponkaasi ilmaha, silloo kans meirän sakki pompahti ylhä ku ammuttu, takoo tahris kolme kertaa perälautaa penkkihi ja viimmeesellä hypyllä riuhtaasoo koko sakki kovasti taapäi, jotta Tuulos lentääs kauas. Ja kauas se meniki!
Tuuloksen hyppy oli yli 15 metrin ja heti kans mitattihin. Se oli 15,37.
— Kyllä se viälä petraa! — S'oli vasta ensimmääne — hoemma me.