— Sprang int den djävuln fint? (Eikö se piru juassu fiinisti) — ihasteli Tegner silmät loistaan. Ja me myönnimmä reilusti ilman kaunaa ja kateutta.
Amerikka voitti loistavasti tämänkin viästin uurella mailmanennätyksellä, jok'olis voinu olla pareekin, jos sill' olis ollu vastustusta. Aika oli nyt 3 min. 16 s. Ennen se oli Tukholmas 3,16,6.
Toiseksi tuli Ruatti n. 8 m. jäliis; kolmas Enklanti siitä 8 m. pääs.
Sitte Kanaata, Ranska ja Italia.
10 km. kävely.
Näis olympialaasis on sellaanenki kilpaalulaji, johna kävellä klynkytettähän kantapäillä. Siinäki oli alkukilpaalu, johna riireltihin ja rähistihin eri lailla. Loppunytkytyksehen oli pääsny 10 miästä ja enklantilaaset, amerikkalaaset, franskalaaset ja posetiivarit hasajivat aamusta asti, jotta siin'oli tehty kauhiaa vääryyttä. Oli hyljätty monia alkukilpaalun parahia miähiä muka epäpuhtahan kävelyn takia. Ja kyllä se klottuusta hommaa olikin. Ku jokin pistelöö oikee sassihin kävelyä, niin hyssyttämiseltä se pakostaki näyttää, ja sit'ei olsi saanu tehrä. Toiset koittivat aina välis varaastaaki jonkin nytkähröksen ja ku toisen maan palkintotuamari näki vain muiren, muttei oman maan miähen virheet, niin oltihin siinä knapiista yhres vähä monta kertaa. Ja silloonkos teräväsilmääsimmät kävelijät taas passasivat päälle ja juasta primpahuttivat tuan tuastaki, jotta meirän yleesönkin piti ruveta kiljumhan ja näyttähön niille juupeliille nyrkkiä. Varsinkin pisti vihaksi yks enklantilaane tuamari, joka tuan tuastaki juaksi oman miähen sivulla, yllytti ja hoputti sitä. Sille vihellettihin ja huurettihin kamalasti. Olis tehny miäli paiskata pläkkihinkillä sitä raakkulesta. Jos ei s'olsi ollu suuren Enklannin miäs, niin vissisti olis ajettu kentältä pois.
Ehrottomasti paras miäs täs nytkyttelemisen tairos oli se italialaane Frigerio, joka olympian kävelyn on ennenki voittanu. Lisäksi se kävelöö kaikista rehellisimmin ja nätisti. S'oon viälä nuarellaane miäs, vähäläntä ja hauskan näkööne solakka poika. Yli pualimatkan meni, ennenku se sai kakistetuksi muut kintuultansa. Mutta ku sitte sai turvallisen kaulan, nii jo naama loisti. Se käveli helposti ja iloosesti. Nosti aina kättä isoonkatoksen väjelle, meille lehtimiähille ja muille suurille herroolle, ja hymyyli. Italialaaset olivat aiva hurjina ilosta ja päästelivät sotahuutojansa. Frigerion voitto oli ansaattu ja ylivoimaane.
Ku maaliviivalle astuu, nii iloosesti hypätä primpahutti ja heti lenti jokin italialaane palkintotuamari sen kaulahan ku takiaane. Rakkahasti siinä pussattihin ympäri korvia ja klapattihin. Toisiakin tuli tuhrimhan. Iloosena kiärti Frigerio kentällä ja italialaasten mekastelulla ei ollu rajoja. Sen hyvätuuli tarttuu muihinkin kansallisuuksihin, niin että suosionosootukset olivat harvinaasen syrämmelliset joka pualelta.
Sitte nousi Italian lippu ensimmääsen ja ainuan kerran tankohon. Se oli Mussoliinin suuri päivä. Mutta kumma nuatti sieltä soittokunnasta rupes kuulumhan, sellaane posetiivinuatti, jotta häjyä teki. Ja nii tuhannen pitkä liirunlaarun se oli, jotta manoottamhan pakkas. Jokku rupesivat jo osoottelemhan posetiivia ja veivaamahan kärellä.
Kun me jo luulimma, jotta nyt se on loppu, niin eikös totisesti ruvettu vethön viälä uuremman kerran! —