— Totta helekutis m’oon suamalaane kun en osaa ruattin sanaa!
— Jo toren sanoot! Miäs, mik’ on nimes’?
— Kustaa Kröönpäri — kuuluu vastaus.
— Kuink’oli? — heristi Kaappoo Honkamettä korviansa.
— Kustaa Kröönpäri eli Grönperk niin kun sen pitääs oikee kirjan mukhan sanua, — kuuluu laaksosta.
— Sen nimi kirjootetahan pehmoosella keellä molemmis päis ja keskelle pannahan pehmoone pee — hoilaa jokin väärä kirjanoppinu alhosta.
— Kovasti on pehmoosta! — huutaa Kaappoo vastaan.
— Mikä eli mitä se sitten on se grönberg?
— S’oon tuan Kustaan liikanimi! —
— Mikäs sinä sitten oot, joka niin viisas oot?