Seki ny viälä menis, kun kissinhäntiä tutkii, mutta ku n’oon ny ruvennehet tutkimha hännättömien kissien häntiä, nii kyllä mä jo tykkään, ettei siin’oo enää mitää mihkä kiinni ottaas. Mutteihä ne tiäremiähet tarvittekkaa muuta kun lähtö- eli kiinne-kohran — — Ja sen verta on toki hännättömilläki kissiillä tynkää, kun tuata nuan, tiäremiähillä ittelläki —
Että siitä passaa ny sitte lähtiä sitä olematoonta häntää ettimhä.
Mä sain yhreltä — lährin sanua töpöhäntääseltä — tiäremiäheltä vakavan ja syvästi tiäteellisen kirjan, preivin ja kuvalaatanki hännättömien kissien häntäperääsestä tutkimuksesta.
Täs on se preivi:
»H:ki 12.3.20.
Hyvä Veli Jaakkoo!
Kun vanhastaan tunnen Sinut töpöhäntäisen kissarodun ihailijaksi ja hyysääjäksi, saan täten nähtäväksesi ja E.-Pohjanmaan kansalle esitetväksi lähettää oheellisen ylipainoksen tieteellisestä kirjotelmasta, jonka aiheena m.m. on eteläpohjalainen hännätön kissapari perillisineen. Asiaan kuuluva kuvalaatta seuraa mukana.
Veljellisesti: — — —»
Mun pitää heti seliittää arvoosalle yleesölle, mitä se töpöhäntääne — tuata nuan helsinkilääne velii sillä meinaa, ku sanoo mua hännättömien kissien hyysääjäksi.
S’oon sillä lailla, jotta mull’on paitti Juppea, jok’on hianosti sivistyny koira, kaks valakoosta hännätööntä poika-kissiä Elin ja Kallu.