— Ei suinkaa ihmistä linnaha viärä jos sille tuloo pikkuune erehrys?
Ja mitäs sille teköö, jos ei muista kaikkija tulojansa, kun muistaa eres menonsa pennin päälle, niin eikö seki jo osoita rehellisyyttä ja vakavaa yritystä täyttää kansalaasvelvollisuutensa?
En tiärä sitte kuinka omantunnontarkasti muut ovat ottanehet tämän verootusasian, mutta itteni mä takaan!
Min’oon ponnistellu tämän plakaatin kans jotta hulluksi tulla.
Min’oon ahkerasti lukenu ja tutkinu tätä veroilmootusplakaattia ja jo viikon päivät pitäny inventeerinkiä menny vuaren tuloosta ja menoosta.
Mull’on plakkarit paperilappuja täynnä; m’oon muistutellu ja pannu ylhä ja muistoho ja räknänny ja kertonu ja vähentäny ja kraapinu päätäni, kun ei tämmää, ei vaikka sen tuhat olis!
Välihin on menot suuremmat ku tulot ja välihin taas tulot suuremmat ku menot. — Ja niin ei ny ainakaa passaa ylhä panna.
Kyllä se kulkaa näyttää siltä, jotta vähät s’oon, mitä ainaki mun plakaattihi jää verootettavaa, kun ei oo ollu frahrinajuakaa ja kalastuksestaki oli menny kesänä enempi menua ku tulua.
Yhren ainuan kerran m’olin ongella ja silloonki meni 7 matua, enkä saanu kun yhren vaivaasen särjen ja kaks salakkaa.
Maanviljelyksestä mull’ei oo ollu tuloja, muttei oo ollu menojakaa, kun ei oo trengänny ostaa apulantoja.