— Te talonpojat, niin köyhät kuin rikkaatkin, niin koko kuin kahdeksasosa-manttaalin omistajatkin, kuulkaat tätä, älkääkä napisko ja napisemisellanne kirousta kansamme päälle vetäkö! Älkää napisko, mutta kiittäkää aina ja kaikkialla! Ja koska vatsanne ruuasta täysi on eivätkä vaatteenne ole repaleissa, niin tanssikaa ja hypätkää kuin nuoret peurat! Silloin te olette niinkuin teidän tuleekin olla, silloin teistä pidetään ja hyväillen poskelle taputellaan — ja teitä nenästä vedetään ja takanapäin teidän yksinkertaisuudestanne leikkiä lasketaan — —
— Tuli taas yksi kirjoitus seuralehteen, hymähti Lauri ja meni takaisin sänkyyn.
XVII.
Sunnuntaina oltiin Alitalon Hildan luona. Leikittiin ennustuspeliä ennustuslapuilla.
— Tästä pitävät akat enimmin.
Se tuli Katajiston Maijulle.
— Sepä hyvä on kun akat tykkää. Silloin sitä aina tulee toimeen, ihaili Maiju.
— Ennusta!
— Noo — tästä tykkää pojat tai tytöt.
Se tuli Alaniemen Miskalle.