Leppälintu jo kaivonvintin nenässä luritteli suloista säveltään yön hiljaisuuteen, kun Lauri vihdoin tuli kotiin.
— Laula veikkonen, laula laula! Pian tässä alkavat muutkin laulaa, puheli Lauri leppälinnulle.
Ja leppälintu lauloi keskeyttämättä. Pääskysetkin sirauttelivat pesissään tuvan valkeaksi maalatun räystään alla.
— Jahas — tekin olette jo siellä, puheli Lauri pääskysille. —
Mutta meitähän onkin tässä koko joukko ja kaikki onnellisia!
Hän heilautteli käsiään vauhtia saadakseen ja tasakäpälässä hyppäsi maasta kuistin lattialle.