Mutta vilpittömään iloon saakka se kuitenkaan ei jaksanut nousta.
* * * * *
Syötyään meni Lauri Perähakaan hevosia juottamaan.
Taivas oli selkeä, aurinko oli putoamaisillaan metsän taakse ja ilmassa oli uneksuva tyyneys.
Sunnuntairauha teki tuloaan maailmaan.
Kolunmäeltä päin kuului laulua.
"Tuolla mun heilani asustelee
Joen toisella puolen,
Jos et sinä tule mua katsomahan
Niin ikävähän kuolen.
Jos et sinä tule mua katsomahan
Niin ikävähän kuolen."
"Tule tule tänne mun sydämmeni lohtu
Ja anna mulle kättä.
Vaikka koko maailma tarjolla ois
Niin sinua en voi minä jättää.
Vaikka koko maailma tarjolla ois
Niin sinua en voi minä jättää."
Sitten oli hiljaista. Laurista tuntui siltä, että laulaja istuu jollain kivellä käsi poskella.
"Vie, vie järven sini-sinilaineet
Toiveeni toiselle puolen!
Sano, sano rakkaalle kullalleni
Että ikävähän kuolen!
Sano, sano rakkaalle kullalleni
Että ikävähän kuolen",