"Entä tämä?" Cornelius kohotti näkyville Englannin Pankin setelin.
"Tämä on englantilaista paperirahaa", hän selitti kokoukselle ojentaen sen Jeremian tarkastettavaksi. "Eikö ole totta, että tämä paperi on Englannin rahaa?"
Jeremia nyökkäsi myöntäen.
"Sinä sanoit, että Fitu-Ivan raha on pelkkää paperia. Entä tämä
Englannin raha? Mitäs tämä on?… Vastaa rehellisenä miehenä…
Kaikki odottavat sinun vastaustasi, Jeremia."
"Se on — se — on —" tapaili ällistynyt Jeremia sekä änkytti ja sammalsi avuttoman näköisenä.
Kaikkien kasvoilla oli ilme, joka sanoi, että he olivat tulleet vakuutetuiksi. Kuningas taputti ihastuneena käsiään ja mutisi: "Selvää, hyvin selvää."
"Te näette, hän myöntää sen itse." Voitonvarmuus soi Deasyn äänessä ja näkyi hänen asennostaan. "Hän ei tiedä niillä eroa olevan. Eikä eroa olekaan. Tämä on rahan arvo. Tämä on raha itse."
Sillä välin Grief kuiskaili Jeremian korvaan, ja tämä nyökäytti päätään ja alkoi puhua.
"Mutta hyvin tunnettu asia kaikille Papalangeille on, että Englannin hallitus maksaa kovaa rahaa setelistään."
Deasyn voitto oli nyt täydellinen. Hän kohotti ylös fitu-ivalaisen setelin.