"Eipä paljoa. Kopra-kasat miltei tyhjät eikä puolta tusinaa norsunluupähkinöitä. Naiset ovat kaikki kuumeessa, eivätkä miehet saa niitä raahatuksi takaisin suolle. Sairasta väkeä. Pyytäisin ryypyille, mutta perämies on ennättänyt juoda jo viimeisenkin pullon. Tulisi vain tuulta."
Grief katseli tiukan huolettomasti kumpaakin ja nauroi.
"Minulle tämä tyven teki hyvää", sanoi hän. "Pääsinhän teitä tapaamaan. Päällysmieheni kaivoi esille sen teidän pienen lappunne, ja minä otin sen mukaan."
Perämies hiipi hiljaa pois jättäen laivurin katsomaan kiusaajaansa silmiin.
"Ikävä kyllä, Grief, hiton ikävä", sanoi Griffiths, "mutta minulla ei ole sitä rahaa nyt. Saatte antaa minulle vähän aikaa vielä."
Grief nojasi kajuutan ovenpieltä vasten, kasvoillaan kiusaantuneen hämmästyksen merkit.
"Sehän on helvetti", sanoi hän. "Kuinka ihmiset oppivat täällä
Salomoneilla valehtelemaan. Ei ole totuutta heissä. Sekin kapteeni
Jensen. Olisin voinut vannoa, että hän on rehellinen mies. Vain viisi
päivää sitten hän sanoi minulle — tahdotteko tietää mitä hän sanoi?"
Griffiths nuoleksi huuliaan. "Antakaa tulla."
"Niin, hän kertoi teidän myyneen — myyneen kaiken pois ja tekevän lähtöä Uusille-Hebrideille."
"Helvetin vale", kiljaisi Griffiths. Grief nyökkäsi.