"Mikäs on?" kysyi Grief. "Etkö ole vielä lähtenyt?"
McTavish nyökkäsi. "Jo palannut. Kaikki hyvin aluksella."
"Entäs New Gibbonilla?"
"Mikäli minä näin, puuttui maisemasta joitakin röyhelöitä."
Hän oli kuin kylmä liekki, pieni kuin Koho, naama kuiva, mahonginvärinen, ja siinä pienet, ilmeettömät, siniset silmät, jotka olivat enemmän näverinkärkien kuin skottilaismiehen silmäin näköiset. Peloton ja innostumaton mies, johon eivät taudit, ei ilmanala eivätkä mielialat pystyneet; hän oli laiha ja katkera ja kuolettava kuin käärme. Grief huomasi, etteivät uutiset voineet olla hyviä.
"Sylkäise ulos mitä tiedät", sanoi hän. "Mitä on tapahtunut?"
"Kirous ja kuolema, kun ei osata olla leikkimättä pakananeekerien kanssa", kuului vastaus. "Kallista lystiä. Tule alas, Grief. Paras kun saat ensin pitkän lasin käteesi."
"Miten sinä asiat selvitit?" kysyi isäntä heidän päästyään kajuuttaan.
Pieni skottilainen pudisti päätään. "Ei siellä ollut mitään selvitettävää. Riippuu siitä, miten asiaa katsotaan. Voisi sanoa, että kaikki oli selvitetty, täysin selvitetty, ennenkuin sinne saavuinkaan."
"Entä plantaasi, mies? Plantaasi?"