"Ja nyt ei sinun, pieni nainen, tarvitse mennä enää konttoriin. Voit pitää itseäsi erotettuna toimestasi. Ja muista, että minä olin sinun työnantajasi, joten sinun täytyy pyytää minulta suosituksia, ja jollet ole oikein hyvä, niin en anna sinulle mitään. Sillä välin saat levätä ja tuumia, mitä tavaroita aiot ottaa mukaan, sillä meidän täytyy sisustaa ainakin osa taloa sinun huonekaluillasi."
"Mutta, Elam, minä en tahdo, en tahdo. Jos teet tämän mielettömän teon, en milloinkaan mene kanssasi naimisiin."
Hän koetti irroittaa kätensä, mutta Päivänpaiste puristi sitä suojelevasti ja isällisesti.
"Tahdotko olla suora ja rehellinen? Hyvä on. Minkä tahtoisit mieluummin — minut ja rahat vai minut ja maatilan?"
"Mutta — — —" alkoi Dede.
"Ei mitään muttia. Minut ja rahat?"
Dede ei vastannut.
"Minut ja maatilan?"
Dede ei vieläkään vastannut, mutta Päivänpaiste ei menettänyt malttiaan.
"Näethän, että tiedän vastauksesi, Dede, eikä tässä asiassa ole enää muuta sanottavaa. Sinä ja minä lähdemme täältä ja menemme Sonomaan. Sinä päätät mitä otat mukaasi, ja minä lähetän tänne parin päivän kuluttua muutamia miehiä pakkaamaan tavaroitasi. Se on viimeisiä palveluksia, mitä kukaan meille tekee. Sinä ja minä puramme ne itse perillä."