"Tule mukaan", sanoi Smoke. "Saat koettaa kymmenesti arvauskykyäsi kulkiessamme jään poikki."
He laskeutuivat korkeata rantamäkeä kadun päähän ja tulivat jäänpeittämälle Yukonille. Kolmen neljännesmailin päänsä, suoraan vastapäätä, kohosi joen toinen ranta, jonka jyrkät kalliot muodostivat monen sadan metrin korkuisena. Näille kallioille vei vähän kuljettu tie, joka luikerteli pirstoutuneitten ja röykkiöiksi kerääntyneitten jäänlohkareiden lomitse. Shorty kulki Smoken kantapäillä ja kulutti aikaansa arvailemalla, mitä Dwight Sandersonilla oli kaupan.
"Peuroja? Kuparilöytöjä tai tiilivarastoja? Karhunnahkoja tai muita turkiksia? Arpalippuja? Perunamaa?"
"Jo rupeaa polttamaan", rohkaisi Smoke. "Mutta paranna vielä."
"Kaksi perunamaata? Juustotehdas? Suoturvetta?"
"Ei ole hullummin arvattu. Sinulla ei ole edes tuhatta mailia perille päästäksesi."
"Kivilouhimo?"
"Se on yhtä lähellä kuin perunamaa ja suoturve."
"Olehan vaiti, että saan ajatella. Nyt se tulee." Kymmenen minuuttia meni äänettömyydessä. "Ei, Smoke, en huoli arvailla enempää. Jos se, mitä ostattelet, muistuttaa yhtä paljon perunamaata kuin suoturvetta ja kivilouhosta, en pääse puuhun enkä petäjään. Enkä liity liikeyritykseen, ennen kuin olen nähnyt tavaran ja saanut sitä arvostella. Mitä se on?"
"No niin, pian saat kyllä nähdä kortit pöydälle levitettyinä. Ole hyvä ja katsele eteesi. Näetkö tuon tuvan savupatsaan? Siellä Dwight Sanderson asuu. Hänellä on myytävänä kaupunkialue."