Saltman pysähtyi hämmästyneenä.
"Hän ymmärsi minua", mutisi Shorty Smokelle. "Mutta jos hän jatkaa matkaansa, olen pulassa. En voi ampua. Mitä teen?"
"Tulkaa järkiinne, Shorty", pyysi Saltman.
"Tulkaa tänne luokseni, niin puhumme järjestä", vastasi Shorty.
Ja keskustelu järjestä jatkui vielä, kun kulkueen kärki ilmestyi vinkkurapolulta ja tuli heidän luokseen.
"Mutta ei voi sanoa ihmisen luvatta astuvan vieraalle alueelle, kun hän vain katsastelee kaupunkialuetta tontteja ostaakseen", sanoi Wildwater, ja Shorty väitti: "Mutta kaupunkialueella on yksityisiäkin palstoja, ja juuri tuo paikka on sellainen yksityispalsta. Sitä ei myydä, sanon vielä kerran."
"Nyt meidän on tehtävä kaupat nopeasti", kuiskasi Smoke Shortylle. "Jos ne pääsevät yläkynteen…"
"Saisitpa olla ylen vahva mies, jotta voisit pitää ne aisoissa", kuiskasi Shorty vastaukseksi. "Niitä on kaksituhatta, ja lisää tulee. Ne murtavat tuon linjan milloin tahansa."
"Linja" kulki kurun reunamaa, aivan lähellä, ja Shorty oli saanut sen avulla pidätellyksi ensimmäisinä saapuvia, kun nämä olivat ennättäneet niin pitkälle rynnäkössään. Väkijoukossa näkyi kymmenkunta poliisikonstaapelia ja poliisiluutnantti. Smoke keskusteli hiljaa viimeksi mainitun kanssa.
"Niitä virtaa vieläkin Dawsonista", sanoi hän, "ja pian täällä on viisituhantinen joukko. Kun otamme huomioon, että koko aluetta on vain viiden valtauksen ala, tulee jok'ainoata valtausta kohden tuhat miestä, ja neljä tuhatta näistä viidestä koettaa siepata itselleen lähimmän valtauksen. Se ei saa tapahtua, ja jos he yrittävät sitä, menee täällä enemmän miehiä kuin koko Alaskan historian aikana on mennyt. Lisäksi on nämä viisi valtausta tänään rekisteröity. Sanalla sanoen, minkäänlainen anastus ei voi täällä tulla kysymykseen."