Saltman astui kielletyn linjan yli ja kääntyi muiden puoleen kehottaakseen heitä tulemaan jäljestä, kun poliisiluutnantti korotti äänensä ja kielsi väkijoukkoa tunkeutumasta edemmäksi.
"Pysykää aloillanne! Ette saa tehdä valtausta, tietäkää se!"
"Emmekö saa?" sanoi Bill Saltman. "Laki säätää, että laiton valtaus voidaan uudistaa — eikö säädäkin?"
"Se on oikein, Bill! Pidä puolesi!" huusi väkijoukko linjan luvalliselta puolelta.
"Kenties säädetään laissa siten", kuului järkkymätön vastaus. "Mutta minä en voi enkä tahdo sallia, että viisituhatta miestä ryhtyy rynnäköimään kahdelle valtaukselle. Siinä tapahtuisi kauheita, ja meidän velvollisuutenamme on valvoa, ettei mitään sellaista tapahdu. Ensimmäinen, joka astuu linjan yli, ammutaan. Menkää takaisin, Bill Saltman."
Saltman totteli vastahakoisesti. Mutta pahaaennustava levottomuus valtasi väkijoukon, joka oli ahtautunut epätasaisiin ryhmiin ja täytti läheisen kumpu- ja rotkosarjan.
"Hyvä Luoja", kuiskasi poliisiluutnantti Smokelle, "niitä on tiheässä kuin kärpäsiä tuolla kallion partaalla. Jos joukossa syntyy pieninkin häiriö, syöksyy satoja syvyyteen."
Smokea värisytti, ja hän astui esiin. "Olen valmis neuvotteluihin, hyvät ystävät. Jos ehdottomasti haluatte kaupunkitontteja, myyn teille niitä heti sadalla dollarilla kappale ja saatte suorittaa mittaukset katujen viitoittamisen jälkeen." Kättään kohottaen hän tyynnytti uhkaavan suuttumuksen murinan. "Älkää hievahtako paikoiltanne. Jos teette sen, suistuu satoja jyrkänteeltä. Asemanne on vaarallinen."
"Älä kieräile turhia", huusi joku. "Emme halua tontteja. Tahdomme tehdä valtauksia."
"Mutta kiistakapulana on vain kaksi valtausta", väitti Smoke. "Kun ne on mitattu — mitä jää muille?"