"Hän tulee", vakuutti Smoke järkkymättömän varmana. "Hän on syntynyt uhkapelaajaksi, ja kun Breck vihjaisee erään neuvon hänen korvaansa, ei sydänhalvauskaan estäisi häntä tulemasta."
Tuntia myöhemmin koputettiin oveen, ja Wildwater työntyi tupaan Bill Saltmanin seurassa. He silmäilivät innokkaasti ympärilleen, ja heidän katseensa kiintyivät vintturiin, joka oli huolellisesti peitetty huovilla.
"Mutta jospa minä merkitsisinkin tuhatkaksisataa osaketta", sanoi Wildwater puolituntia kestäneen kaupanhieronnan jälkeen. "Niiden ja tänään myytyjen viidentuhannen osakkeen yhteismäärä olisi vain kuusituhatta kaksisataa. Silloin jäisi teille ja Shortylle kuusituhattakolmesataa. Teillä olisi joka tapauksessa osake-enemmistö."
"Mutta mitä tekisitte niin suurella tonttialueella?" ihmetteli Shorty.
"Siihen kysymykseen osaatte itse vastata minua paremmin", sanoi Wildwater. "Ja näin meidän kesken sanoen" — hänen katseensa liukui huovilla peitettyyn vintturiin — "tämä kaupunkialue näyttää erittäin mainiolta."
"Mutta Billkin halunnee osansa", sanoi Smoke jurosti, "emmekä lainkaan halua luovuttaa osakkeistamme viittäsataa useampaa."
"Paljonko voitte sijoittaa pääomaa?" kysyi Wildwater Saltmanilta.
"Viitisentuhatta. Siinä kaikki, mitä olen saanut haalituksi kokoon."
"Wildwater", jatkoi Smoke samaan tyytymättömään ja vastahakoiseen äänilajiin, "ellette olisi niin hyvä tuttavani, en myisi teille osakettakaan. Missään tapauksessa emme, Shorty ja minä, luovuta enempää kuin viisisataa osaketta, ja ne maksavat teille viisikymmentä dollaria kappale. Se on viimeinen sanani, ja ellette siihen tyydy, niin hyvää yötä. Bill voi ostaa sata ja te jäljelle jäävät neljäsataa."