Pelipaikkain omistajat katselivat toisiaan. He olivat kauhuissaan. He olivat tekemisissä miehen kanssa, joka oli paremmin tutustunut onnen lakeihin tai joka sai avuksensa korkeammat, aavistamattomat lait.
"Antaudumme", sanoi Moran. "Eikö niin, Burke?"
Pitkä Burke, jolle kuuluivat M- ja G-salin pelit, nyökäytti.
"On tapahtunut mahdottomia", sanoi hän. "Tällä Smokella on tosiaankin järjestelmä. Jos annamme hänen jatkaa, menemme kaikki nurin. Jos pidämme pelejämme edelleen käynnissä, on meidän alennettava korkein panosraja yhteen dollariin, tai kymmeneen senttiin, tai yhteen senttiin. Siinä kaikki, mitä voin nähdä."
Kaikki silmäilivät Smokea. Hän kohautti olkapäitään.
"Siinä tapauksessa on minun, hyvät herrat, palkattava joukko miehiä pelaamaan kaikissa pöydissänne. Voin maksaa heille kymmenen dollaria neljän tunnin työvuorolta ja ansaita rahaa."
"Niin ollen on meidän lakkautettava liikkeemme", vastasi pitkä Burke, "ellette —." Hän epäröi ja käänsi katseensa tovereihinsa nähdäkseen, olisivatko he taipuvaisia. "Ellette suostu kauppaan. Paljonko tahdotte järjestelmästänne?"
"Kolmekymmentätuhatta dollaria", vastasi Smoke. "Kolmentuhannen taksoitus kullekin."
He kiistelivät ja myöntyivät.
"Ja te ilmoitatte meille järjestelmänne?"