Tällaista rakkauden tunnustusta ei Dede vielä milloinkaan ollut kuullut. Sen tulisuuden puute tuotti hänelle pettymyksen, jonka hän saattoi karkoittaa vain muistamalla, miten Daylightin käsi kerran oli vavissut, ja muistamalla intohimoa, jonka juuri tänäpäivänä ja joka päivä oli nähnyt hänen silmissään tai kuullut hänen äänessään. Sitten muisti hän vielä, mitä Daylight joitakuita viikkoja takaperin oli sanonut hänelle: "Tokko te tiedättekään mitä on kärsivällisyys", oli hän sanonut ja kertonut hänelle oravien ampumisesta silloin kun hän ja Elijah Davis olivat nähneet nälkää Stewart-joella.
"Näette siis", sanoi Daylight, "että meidän on juuri tehdäksemme rehelliset kaupat seurusteltava toistemme kanssa hiukan enemmän. On luultavinta, ettette te ole vielä selvillä tunteistanne — —"
"Mutta minä olen selvillä", keskeytti Dede. "En uskaltaisi rakastua teihin. En löytäisi onnea teidän rinnallanne. Pidän teistä, herra Hamish, mutta siitä ei milloinkaan voi tulla mitään sen enempää".
"Te ajattelette niin siksi, ettette pidä elämäntavastani", sanoi Daylight ja ajatteli itsekseen huomiotaherättäviä automobiiliajoja ja irstailijan mainetta, jolla sanomalehdet olivat häntä kunnioittaneet — ajatteli tätä ja aprikoi, kieltäisikö Dede tyttömäisestä kainoudesta tietävänsä tästä mitään.
Hänen hämmästyksekseen oli Deden vastaus suora ja taipumaton.
"Ei, en pidä siitä."
"Tiedän, että olen ollut hiukan raju noissa automobiili-ajoissa, joista on kerrottu sanomalehdissä", alotti Daylight puolustuspuheensa, "ja että olen seurustellut vallattomien veikkojen kanssa — —"
"En tarkoita sitä", sanoi Dede, "vaikka tiedän senkin enkä voi sanoa pitäväni siitä. Mutta en pidä elämästänne yleensä, toimestanne. On naisia, jotka saattavat mennä naimisiin teidän kaltaisenne miehen kanssa ja tulla onnelliseksi, mutta minä en saata. Mitä enemmän olisin rakastunut sellaiseen mieheen, sitä onnettomammaksi tulisin. Onnettomuuteni tekisi vuorostaan miehenikin onnettomaksi. Minä pettyisin ja saisin hänet pettymään, vaikkei hän olisi niin onneton, koska hänellä yhä olisi liikeasiansa."
"Toimeni!" ihmetteli Daylight. "Mitä pahaa on siinä? Minä hoidan liike-asiani rehellisesti ja moitteettomasti. En käytä mitään salateitä, jota ei voida sanoa useimman liikkeen hoidosta, olipa sitten kysymyksessä suuret yhtiöt tai pettävät, valhettelevat vähäpätöiset kamasaksat. Noudatan rehellisesti pelin sääntöjä enkä valhettele enkä petä enkä syö sanaani."
Dede tervehti helpoituksentunteella uutta keskustelun vaihetta ja tilaisuutta saada puhua suunsa puhtaaksi.